Lihan ja Hengen yhteys - Aineellinen vastaan aineeton

Raamatunkohdat vuoden 1933,38 suomennoksesta ellei toisin mainita.

"Teidän TÄYTYY syntyä uudesti, ylhäältä."
Joh. 3:7

"Jeesus vastasi: 'Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.'"
Joh. 3:5-6

Jokainen tähän maailmaan syntynyt mies tai nainen on tehty kolmesta (3) selvästi erillisestä osasta:

"Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen."
1 Tess. 5:23

1. RUUMIS. Tämä on ihmisen aineellinen osa. Se on liha, joka sinällään on vain merkityksetön yhdistelmä mineraalisia rakennusaineita (mutta koostuu lähinnä vedestä), ja se on sopusoinnussa luonnon ja tämän maailman hengen kanssa. Se kasvaa, vanhenee, alkaa heiketä ja lopulta kuolee, ja maatuu sitten takaisin perusaineksiksi, ja päätyy osaksi maan tomua. Ruumis on osa ihmistä, mutta se EI määritä ihmistä KOKONAISUUDESSAAN.

"Ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa."
Sananl. 5:11

2. SIELU. Tämä on ihminen minuus, se on osa ihmisen HENKISTÄ elementtiä. Se on niin sanotusti ihmisen yksilöllinen "Minä Olen" (ihminen on luotu Jumalan kuvaksi), se on hänen "sydämensä". Vaikka ihmisen yksilöllinen sielu ei ollut olemassa ennen kuin hänen vanhempansa hedelmöittivät hänet, tulee se silti elämään aiankaikkisesti. Toinen ihminen ei sitä voi tappaa:

"Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin."
Matt. 10:28

Kun ihmisen ruumis kuolee, hänen sielunsa jättää lihallisen ruumiin:

"Mutta kun hänen henkensä oli lähtemäisillään, sillä hänen oli kuoltava, antoi hän hänelle nimen Benoni, mutta hänen isänsä antoi hänelle nimen Benjamin."
1. Moos 35:18

3. HENKI. Tämä on voiman ja ohjauksen lähde sekä sielulle että ruumiille; on se sitten hyvä tai paha, valoisa tai pimeä, Pyhä tai epäpyhä, puhdas tai epäpuhdas, lähtöisin saatanasta tai lähtöisin Jumalasta:

"Mutta Jesus käänsi itsensä ja nuhteli heitä, sanoen: ette tiedä, minkäkaltaisen hengen te olette."
Luuk 9:55 (Biblia 1776, vuoden 1933,38 käännös ei sisällä jaetta b)

Se, missä sielu viettää iankaikkisuuden irtautumisensa jälkeen, riippuu ihmisen henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan (pelastettu tai pelastumaton sielu). Ihminen on ikuinen olento. Hän itse määrittää oman kohtalonsa. Raamattu Itse asiassa sanoo ihmisten olevan "jumalia" (kirjoitettuna pienellä j:llä).

"Jeesus vastasi heille: 'Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: "Minä sanoin: te olette jumalia?"'"
Joh. 10:36

"Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät."
1. Moos. 1:27

Pelastumattomat miehet tai naiset, jotka ovat syntyneet vain yhdesti, ovat iankaikkisesti vaarassa. Sillä näiden pelastumattomien miesten tai naisten ruumiit ja sielut ovat sidottuna kuolemaan tämän nykyisen maailman hengen kanssa, ja kun tämän maailman aineelliset ja aineettomat elementit (mukaan lukien itse "Kuolema") heitetään tuliseen järveen (ks. Ilm. 20:13-15), nämä ikuiset sielut, elävät tai jo kuolleet, menehtyvät näiden kanssa.

Mikä siis tarkalleen ottaen on pelastumattoman ja pelastetun sielun välinen ero? Mitä "uudestisyntyminen" oikeastaan tarkoittaa? Vastaus kuuluu: se on jotakin mitä Jumala tekee ihmiselle sillä hetkellä kun hän vastaanottaa Herramme Jeesuksen pelastajanaan; se on TOIMENPIDE.

Onko lääkäri joskus suorittanut sinulle jonkin toimenpiteen? Lääkärihän käyttää veistään leikatakseen pois jotakin sairasta. Myös Jumala "operoi" tällä tavalla. Mutta Hän käyttää skalpellin sijasta "Herran Miekkaa". Herra on se "Suuri Parantaja" (Luuk. 5:31), joka katkaisee suoran (mutta näkymättömän) yhteyden ihmisen hengen ja lihan välillä.

"Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija."
Hepr. 4:12

"Ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista."
Kol. 2:12

Tämä "toimenpide" on hengellinen ympärileikkaus. Ihmisen liha leikataan irti hänen sielustaan ja hänet annetaan Jumalan Hengelle:

"Vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta."
Room. 2:29

Kun ihminen on vastaanottanut pelastuksen ilmaisen lahjan, uskon kautta Herramme Jeesuksen Kristuksen vuodatetussa veressä, ja kasvaa ja kypsyy Herrassa (jatkuvassa pyhityksessä), hän alkaa huomata muutoksia ajattelussaan. Hän huomaa, että hänen sydämensä (sielu) kasvaa enemmän ja enemmän yhteisymmärrykseen Jumalan ja Hänen lakinsa kanssa (joka on hengellinen), mutta hänen lihansa haluaa noudattaa tämän maailman tapoja. Kaikilla aidosti uudelleensyntyneillä uskovilla on tavallaan jakautunut persoonallisuus. Ja vaikka ihminen välttääkin tekemästä syntiä (emme toimi pysyäksemme pelastuksessa), synti pysyy silti hänen kristillisen kasvupolkunsa varrella. Paavali havainnollistaa tämän hyvin roomalaiskirjeessään:

"Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia."
Room. 7:21-25

Ihmisen sielu on pelastetttu, mutta hänen lihansa, hänen olemassa oleva fyysinen ruumiinsa on edelleen kuoleva, eikä sitä voida pelastaa. Se menehtyy ja palaa maahan. (Ihminen saa uuden ruumiin myöhemmin.) Ihmisen liha himoitsee asioita, jotka ovat laittomia, kun taas samaan aikaan hänen sydämensä ja Henkensä haluavat tuomita sellaiset ajatukset ja tuntemukset, ja antavat voimaa kiusauksen välttämiseen. Mutta yksikään uskova ei ole täydellinen lihassa, ja kulkiessaan elämänsä läpi hän voi joskus antaa noiden tuntemusten johdattaa itsensä lihan syntiin (mutta ei sydämen syntiin).

TOSIASIA: Uskovan ihmisen liha haluaa edelleen tehdä syntiä, myös sen jälkeen kun hänet on pelastettu:

"Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä."
1. Joh. 1:8

"Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas."
1. Joh. 2:1

Kun tämä tapahtuu, alkaa synnintunto vaikuttaa meissä, ja uskova ihminen alkaa huolehtia pelastuksensa menettämisestä, tai siitä että hän tekisi jonkin peruuttamattoman synnin. Mutta näin ei voi tapahtua. TOSIASIA: uskovan kristityn SIELU EI VOI tehdä syntiä, sillä hänen sielunsa on uudelleensyntynyt Hänen (Jumalan) siemenestä Hänen perheeseensä:

"Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt."
1. Joh. 3:9

Kun ihmisen sisäinen tietämys Jumalan rakkkaudesta kasvaa uskon taipaleella, alkaa hän ymmärtää SYDÄMESSÄÄN synnin ja jumalattomuuden vaikutukset sekä itselleen että muille. Kun hän kääntyy rakastamaan muita niin kuin itseään, ja pyrkii tekemään muille, kuten haluaisi itselleen tehtävän, hän huomaa muuttuvansa, ja tuo muutos alkaa sydämestä, Pyhän Hengen ja Jumalan Armon asettuessa sinne.

Lihan ympärileikkaus on pysyvä, eikä sitä voi tehdä tekemättömäksi; kun liha kerran on leikattu pois, on se poissa lopullisesti. Sama vertaus sopii myös sydämen ympärileikkaukseen; kun lihallinen ruumis on irtileikattu sielusta, ei sitä voi enää liittää sihen takaisin. Jumalalle kiitos tästä!

Pelastus on Jumalan iankaikkinen ja ILMAINEN LAHJA; sitä ei voi ansaita (tai lujittaa) hyvillä teoilla:

"Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla."
Room. 3:23

"Mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista."
Gal. 2:16

Jos emme voi mitenkään ansaita pelastusta, niin miksi niin monet uskovat pelkäävät, että he voisivat jotenkin menettää sen? Kun annamme sielumme Jumalalle, se on Hänen omaisuuttaan iankaikkisesti! Jos olet ottanut Herramme Jeesuksen Kristuksen sydämeesi, silloin Jumala rakastaa sinua, eikä sinun tarvitse huolehtia pitääksesi kiinni Jumalasta, sillä HÄN PITÄÄ KIINNI SINUSTA.

"Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."
Room. 8:38-39

Tämän Hän teki MEIDÄN vuoksemme!

The Bible, Genesis & Geology Ministry

Suomennettu ja julkaistu tekijän luvalla. Voit lukea alkuperäisen englanninkielisen artikkelin osoitteessa:

www.kjvbible.org/body.html

Kuuliaisuus on Pelastuksen ydin

Tottelevaisuus tai kuuliaisuus on aihe, joka kääntää ajatuksemme suoraan Armolliseen Herramme, yhtenä niistä tärkeimmistä syistä, joiden vuoksi Hän tuli maailmaan. Jeesus sanoi "Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi" (Hepr. 10:9) ja todisti ihmisille: "minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt" (Joh. 5:30).

Kaikesta mitä Hän teki ja kärsi aina kuolemaan asti, Hän sanoi: "sen käskyn minä olen saanut Isältäni" (Joh. 10:18).

Jos tutkimme Jeesuksen opetuksia, huomaamme, että Hänen oman kuuliaisuutensa esimerkki on se, mitä Hän vaatii kaikilta, jotka haluavat olla Hänen opetuslapsiaan.

Kuuliaisuus on Pelastuksen ydin, alusta loppuun, koko Hänen julkisen toimintansa ajan.

Tämän saamme nähdä jo Vuorisaarnassa: "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon." (Matt. 7:21). Ja kuinka hienosti Hän jäähyväiskertomuksessa paljastaa totisen kuuliaisuuden hengellisen luonteen, kuinka se on syntynyt rakkaudesta ja saa voimansa sen kautta, ja kuinka se myös avaa tien Jumalan rakkauteen. Ota sydämellesi nämä ihanat sanat: "Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni. Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan (Pyhän Hengen) ... Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle." ... "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan." (Joh. 14:15, 16, 21, 23).

Mitkään muut sanat eivät voisi ilmaista yksinkertaisemmin tai voimakkaammin sitä käsittämättömän suurta asemaa, jonka Kristus antaa kuuliaisuudelle, sen kahtalaisesta mahdollisuudesta: se on mahdollista vain rakastavalle sydämelle ja tekee mahdolliseksi kaiken sen, mitä Jumala voi antaa Pyhästä Hengestään, Hänen ihmeellisestä rakkaudestaan ja Hänen läsnäolostaan meissä Jeesuksessa Kristuksessa. En tunne yhtään toista raamatunkohtaa, joka paremmin ilmentäisi hengellistä elämää tai rakastavan kuuliaisuuden voimaa sen ehtona. Rukoilkaamme Jumalaa hyvin hartaasti, että Hän Pyhän Henkensä valolla kirkastaisi meidän jokapäiväisen tottelevaisuutemme sen Taivaalliseen kunniaan.

Kuinka usein ja pyyteettömästi me olemmekaan kysyneet miten voisimme pysyä Kristuksessa yhtämittaisesti? Ajattelemme, että saavuttaisimme sen tutkimalla Sanaa, kasvamalla uskossa, rukoilemalla palavammin, olemalla enemmän yhteydessä Jumalan kanssa, mutta olemme unohtaneet sen yksinkertaisen totuuden, jonka Jeesus opetti päivänselvästi: "Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani" (Joh. 15:10a) ja tämän jumalallisen oikeutuksen, joka kuuluu: "niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan." (Joh. 15:10b).

Sekä Hänelle, että meille, ainoa tapa pysyä jumalallisessa rakkaudessa tämän taivaan alla, on pitää Hänen käskynsä. Kysynkin, oletko tiennyt tästä, oletko kuullut siitä saarnattavan, oletko uskonut siihen ja kokemuksiesi kautta todistanut sen oikeaksi: että kuuliaisuus maan päällä on avain Jumalan rakkaudelle Taivaalisessa kodissa? Jollei Jumalan täysimääräinen rakkaus Taivaassa saa vastakaikua meidän täysimääräisestä, rakastavasta kuuliaisuudestamme maan päällä, ei Kristus voi ilmoittaa itseään meille, eikä Jumala voi pysyä meissä, emmekä me voi pysyä Hänen rakkaudessaan.


Andrew Murray (1828-1917)