Matteuksen Evankeliumin lukujen 24 ja 25 tulkinta on aloitettava jo tätä edeltävistä luvuista. Niissä kerrotaan kuinka Jeesus saapui aasilla ja sen varsalla ratsastaen Jerusalemiin juuri ennen ristiinnaulitsemistaan ja sai riemullisen vastaanoton juutalaiselta kansalta, jotka ottivat Hänet vastaan odottamanaan Kuninkaana (Matt. 21:4-9). Tämän jälkeen Jeesus joutui kahnauksiin fariseusten ja lainoppineiden kanssa Jerusalemin Temppelissä eli Pyhäkössä, ja nämä yrittivät saada Hänet kiinni sanoistaan, että voisivat vangita Hänet. Fariseukset ja lainoppineet nimittäin ymmärsivät, että Jeesus paljasti heidät sekä vertauksin että suorasanaisesti olevan uskoltaan ulkokullattuja, jotka mieluummin orjuuttavat ihmisiä erilaisten maallisten ikeitten alle kuin päästävät ohitseen Taivaaseen, olematta itse valmiita luopumaan pitämästään vallasta tosiuskon edessä (Matt. 23:13).
Jeesus paljastaa fariseusten ja lainoppineiden tekevän niitä sanoja tekoja kuin heidän esi-isänsä, jotka kivittivät ja surmasivat Jumalan profeettoja (Matt. 23:32). Näillä sanoilla Jeesus tarkoittaa myös juutalaista kansaa ylipäätään, joka on juuri aikomassa ristiinnaulita Messiaansa, sillä osoittamastaan suosiosta huolimatta, he eivät kuitenkaan ota nöyränä saapuvaa Jeesusta vastaan, vaan olisivat halunneet Hänen olevan se voittoisa kuningas, joka heille on luvattu. Tämän vuoksi Jeesus sanoo, että "teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi" (Matt. 23:38) ja että tämä kaikki on tuleva heidän sukupolvensa päälle (Matt. 23:36).
Jeesuksen saapuessa Jerusalemiin kansanjoukot olivat huutaneet Hänen edellään "Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa!" (Matt. 21:9). Luvun 23 viimeisessä jakeessa 39 Jeesus antaa ensimmäisen ennustuksensa juutalaisen kansan kohtalosta lopun päivinä sanoen "tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen'". Tämä tarkoittaa sitä, että lopunajan Suuressa Ahdistuksessa juutalaiset tulevat tunnistamaan Jeesuksen Messiaakseen eli Kristukseksi, sen jonka he ensimmäisessä tulemuksessa hylkäsivät, mutta ovat valmiita vastaanottamaan Hänen Toisessa Tulemuksessaan.
Matteuksen Evankeliumin 24:nnen luvun alussa Jeesus poistuu Jerusalemin Temppelin alueelta Öljymäelle, jossa Hänen Opetuslapsensa kysyvät Häneltä kolmiosoisen kysymyksen:
1. milloin se tapahtuu, viitaten Jeesuksen ennustukseen Temppelin tuhoamisesta (Matt. 24:2),
2. mikä on Hänen Toisen Tulemuksensa ja
3. maailman lopun merkki (Matt. 24:3).
Nämä kysymykset asettavat Jeesuksen tuleville profeetallisille sanoille viitekehyksen, jota vasten Hänen sanojaan on tarkasteltava. Ajanjakso, josta Jeesus Öljymäellä puhuu on sama kuin Ilmestyskirjassa, alkaen ensimmäiseltä vuosisadalta jKr., oletettavasti meidän päivinämme 2000-luvulla tapahtuvaan Toiseen Tulemuksen aina Ilmestyskirjan ja Tuhat Vuotisen Valtakunnan loppuun ja niin sanottuun Viimeiseen Tuomioon asti. Jerusalemin Temppelin tuho tapahtui vuonna 70 jKr. roomalaisten piirityksessä ja Jeesuksen Toinen Tulemus ei siis vielä ole tapahtunut, vaikka merkkejä siitä on jo havaittavissa. Siinä missä Ilmestyskirjan profetia tulevista tapahtumista on kokonaisvaltainen, Öljymäen keskustelussa Jeesuksen sanat painottuvat juutalaisen kansan kohtaloon: Jeesus antaa profetiansa aikana, jolloin toisin kuin Ilmestyskirjassa, Hänen maan päällä oleva ja myös pakanoista koostuva Seurakuntansa ei vielä varsinaisesti ole syntynyt, eikä Jeesusta vielä ole ristiinnaulittu, eikä Hän ole kuoleman voittaneena Ylösnoussut, eikä Häntä ole vielä otettu Taivaisiin Isänsä oikealle puolelle valtaistuimelle istumaan. Jeesus on toisin sanoen vielä ihmisen kaltainen, ihmisen ruumiissa. Tämä on toinen viitekehys, jota vasten Jeesuksen sanoja on tulkittava. Ilmestyskirjassa tämä sama Jeesus on jo Taivaallisessa olomuodossaan ja kertoo Johannekselle Jumalalta saamansa täydellisen kuvauksen lopunaikojen lopun tapahtumista (Ilm. 1:1).
Jakeessa 4 Jeesus varoittaa Opetuslapsiaan siitä, etteivät he antaisi kenenkään eksyttää heitä, sillä "monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä olen Kristus', ja he eksyttävät monta" (Matt. 24:5). Sitten Hän kertoo tapahtumista, jotka voimistuvat kohti Hänen Toista Tulemustaan ja ovat merkkejä siitä, mutta eivät vielä ole loppu (Matt. 24:6b), vaan vasta synnytystuskien alkua, jotka voimistuvat kuten naisen synnytyskivut voimistuvat synnytystä kohden: tulee sotia ja sanomia sodista, kansat ja valtakunnat nousevat toisiaan vastaan ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin. Jeesuksen mukaan heitä vaivataan ja tapetaan ja he joutuvat "kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden" (Matt. 24:9). Näitä tapahtumia on tapahtunut Jeesuksen ajoista lähtien meidän päiviimme asti kiihtyvällä tahdilla. Lisäksi sekä juutalaisia että kristittyjä on vainottu. Juutalaisten kohdalla tähänastiset vainot huipentuivat 1900-luvun puolivälissä toisen maailmansodan aikana.
Jeesus kertoo myös laittomuuden pääsevän valtaan, jonka vuoksi monet ihmiset lankeavat pois uskosta, ilmiantavat ja vihaavat toisiaan ja että "monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta" (Matt. 24:11), mutta kehottaa ihmisiä silti pysymään vahvana loppuun asti, jossa pelastus odottaa (Matt. 24:12). Myös tätä kaikkea on tapahtunut maailmassamme varsinkin juuri 1900-luvun puolivälin jälkeen ja 2000-luvulle tultaessa Kristinuskoa on alettu yleisesti ja avoimesti halveksumaan. 2010-luvulta lähtien sen poistaminen yhteiskunnan rakenteista on kiihtynyt ennennäkemättömällä tahdilla. Jopa mielipiteen ilmaisua kristillisen vakaumuksen pohjalta yritetään saada oikeudellisesti rangaistavaksi teoksi.
Ensimmäisen varman merkin lopun lähenemisestä Jeesus kertoo olevan sen, että "tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa" (Matt. 24:14). Näiden sanojen toteutuminen on erittäin lähellä ellei jo tapahtunut, sillä tieto Jeesuksesta on viety nykyisin jopa täysin muusta maailmasta eristyksissä oleville alueille.
Matteuksen Evankeliumin 24:nnen luvun jakeissa 4-14 Jeesus kertoo siis loppua kohden voimistuvista tapahtumista, joita Hän vertaa raskaana olevan naisen kasvaviin synnytyskipuihin. Varsinainen synnytys kuvataan Ilmestyskirjan 12. luvussa, jossa Israelia symbolisoiva näky taivaalla synnyttää Poikalapsen. Toinen taivaalla näkyvä merkki, lohikäärme eli saatana yrittää nielaista lapsen heti sen synnyttyä, mutta lapsi Temmataan sen edestä turvaan Taivaaseen. Poikalapsi on sekä Jeesus, Seurakunnan Pää että Hänen Ruumiinsa, uskovista koostuva Seurakunta, joka siis Temmataan pois ennen Ahdistuksen aikaa ja saatanan täyttä valtaa maan päällä.
Seuraavaksi Jeesuksen sanat siirtyvät meidän näkökulmastamme tulevaisuuteen. Jakeissa 15-20 Hän kertoo profeetta Danielin puhumasta "hävityksen kauhistuksesta", jonka nähdessään "seisovan pyhässä paikassa", Juudeassa olevien ihmisten tulee paeta vuorille välittömästi palaamatta hakemaan mitään. Kyse on siis hyvin äkillisestä tapahtumasta, mutta ei ole täysin varmaa mitä profeetta Daniel tarkoittaa "hävityksen kauhistuksella". Tämä tapahtuma on voinut saada jo osittaisen täyttymyksensä roomalaisten piirittäessä ja tuhotessa Jerusalemin vuonna 70 jKr., mutta seuraavassa jakeessa 21 Jeesus osoittaa, että tapahtuman täyttymys on edelleen tulevaisuudessa:
24:21 Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule.
Matt.
Roomalaisten toimesta juutalaiset joutuivat jättämään kotimaansa ja lähtemään diasporaan eli hajaannukseen pakanakansojen sekaan. Tämä tapahtui kuten Jeesus oli ennustanut Matteuksen Evankeliumin luvun 23 lopussa, että "heidän huoneensa on jäävä hyljätyksi" (Matt. 23:38). Israelin kansa eli juutalaiset kokivat täydellisen hävityksen, mutta Jeesuksen kertomaa ainutkertaista Suurta Ahdistusta ei vielä ole ollut. Juutalaisten täytyy siis ensin palata kotimaahansa, jotta nämä Jeesuksen sanat voisivat toteutua.
Juutalaisten pako vuorille Juudan erämaahan kuvataan Ilmestyskirjan luvussa 12, jossa Poikalapsen Tempauksen jälkeen maan päälle heitetty lohikäärme eli saatana käy lapsen synnyttäneen vaimon eli Israelin kimppuun. Vaimo kuitenkin pakenee suojaan erämaahan kahdeksi kolmen ja puolen vuoden ajanjaksoksi eli seitsemän vuotisen Ahdistuksen ajan ensimmäiseksi ja toiseksi puolikkaaksi (Ilm. 12:6, 14).
Jakeissa 23-26 Jeesus varoittaa, että tuona aikana ihmisiä yritetään eksyttää, niin kuin Kristus olisi jo maan päällä, ja että vääriä kristuksia ja profeettoja nousee, jotka "tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä" (Matt. 24:24). Nämä väärät kristukset ja väärät profeetat pitävät todennäköisesti sisällään myös Ahdistuksen aikana valtaan nousevat pedot, ensimmäisen merestä nousevan pedon, joka on hyvin todennäköisesti myös Paavalin mainitsema "laittomuuden ihminen" (2. Tess. 2:3) sekä toisen maasta nousevan pedon eli väärän profeetan.
Jakeessa 27 Jeesus kertoo minkälainen Hänen tulemuksensa on tosiasiassa oleva:
24:27 Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus.
Matt.
Jakeissa 23-26 Jeesus myös käsittelee keille Hän erityisesti kohdistaa sanansa. Suurta Ahdistusta lyhennetään Valittujen tähden:
24:22 Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään.
Matt.
Paavali kertoo Roomalaiskirjeessä Valittujen olevan Israelin lapsien eli juutalaisten jäännös (Room. 11:5, 7), joka Ahdistuksen aikana herää palavaan uskoon Jeesusta kohtaan tunnistaen Hänet hylkäämäkseen Messiaaksi. Väärät kristukset ja profeetat yrittävät myös eksyttää, jos mahdollista, Valitutkin:
24:24 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.
Matt.
Suuri Ahdistus alkaa siis todennäköisesti "hävityksen kauhistuksesta". On myös mahdollista, että Jeesuksen sanat "niiden päivien lyhentämisestä" (Matt. 24:22) ja "niiden päivien ahdistuksen jälkeen (Matt 24:29) viittaavat päiviin välittömästi "hävityksen kauhistuksen" jälkeen, ennen kuin Jumala puuttuu tapahtumiin näkyvällä tavalla (Matt. 24:30) Joka tapauksessa "hävityksen kauhistuksen" jälkeen Jeesus kertoo auringon ja kuun pimenevän, tähtien putoavan taivaalta ja taivasten voimien järkkyvän:
24:29 Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät.
Matt.
Tämä on viittaus moneen Herran Päivän tapahtumista kertovaan Raamatunkohtaan, muun muassa profeetta Jooelin kirjaan, joka sanoo tämän tapahtuvan ennen Herran Päivän alkua:
2:31 Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä.
Jooel
Nämä tapahtumat eivät siis tarkoita vielä Ahdistuksen ajan loppua, vaan sen alkua, sillä Jeesuksen kuvaamat tapahtumat vastaavat Ilmestyskirjan kuudennen sinetin aukaisemisen vaikutuksia:
6:12 Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin; ja tuli suuri maanjäristys, ja aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi,
6:13 ja taivaan tähdet putosivat maahan, niinkuin viikunapuu varistaa raakaleensa, kun suuri tuuli sitä pudistaa,
6:14 ja taivas väistyi pois niinkuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltansa.
Ilm.
Seuraavaksi Jeesus kertoo Hänen Toisen Tulemuksensa merkin, Ihmisen Pojan merkin näkyvän taivaalla ja maan sukukuntien parkuvan, koska näkevät Ihmisen Pojan eli Jeesuksen tulevan "taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella" Matt. 24:30). Tämä vastaa Ilmestyskirjan kuudennen sinetin avaamisen seuraumusten jatkoa:
6:15 Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin
6:16 ja sanoivat vuorille ja kallioille: "Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta!
6:17 Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?"
Ilm.
Herran Päivä eli Herran Vihan Suuri Päivä alkaa siis Ilmestyskirjan luvussa 6, kuudennen sinetin aukaisemisen jälkeen.
Seuraavassa jakeessa 31 Jeesus kertoo lähettävänsä enkelinsä kokoamaan Valittuja neljältä ilmansuunnalta suuren pasunan pauhatessa:
24:31 Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.
Matt.
Tämä vastaa Ilmestyskirjan seitsemännen luvun alkua, jossa enkelit pidättelevät kaikkia neljän ilmansuunnan tuulta, että saisivat merkitä "Elävän Jumalan sinetillä" kaksitoistatuhatta henkilöä jokaisesta Israellin lasten eli juutalaisten sukukunnasta, yhteensä 144 000 israelilaista. Nämä henkilöt ovat hyvin todennäköisesti Jeesuksen mainitsemat Valitut eli Israelin Ahdistuksen aikana pelastuva jäännös (Room. 9:27, 11:25).
Jeesuksen mainitsema suuren pasunan ääni on todennäköisesti myös sama pasuna, josta Paavali puhuu 1. Tessalonikalais- ja Korinttilaiskirjeessä (1. Tess. 4:16, 1. Kor. 15:52). Erotuksena Ilmestyskirjan seitsemään pasunaan, Jeesuksen ja Paavalin mainitsema pasuna on Jumalan itsensä soittama koollekutsumisen merkkiääni, kun Ilmestyskirjan pasunat ovat enkeleiden soittamia tuomioista ilmoittavia merkkiääniä. Paavali on myös kertonut meille tämän pasunan salaisuuden, kun taas Ilmestyskirjan seitsemännen pasunan salaisuutta ei meille kerrota, vaan Ilmestyksen saaneen Johanneksen käsketään laittaa sinetin taakse mikä tuo seitsemännen pasunan salaisuus on (Ilm. 10:4, 7), eikä hän saa kirjoittaa siitä. Joka tapauksessa Johannes kertoo lukemattoman joukon uskovia ilmestyvän Taivaaseen jo Ilmestyskirjan alkupuolella, kuudennen ja seitsemännen sinetin välissä (Ilm. 7:9, 14). Seitsemännen pasunan kohdalla eli todennäköisesti Ahdistuksen ajan puolivälissä hän ei mainitse tapahtuvan Ylösottoa, vaan silloin ilmoitetaan, että "maailman kuninkuus on tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellullensa, ja hän on hallitseva aina ja iankaikkisesti" (Ilm. 11:15). Tempauksesta Paavali kirjoittaa taas, että silloin "kuolema on nielty ja voitto saatu" (1. Kor. 15:54).
Mutta siinä missä Jeesuksen Veressä puhdistautunut Kristuksen Morsian eli Taivaallinen Seurakunta Temmataan ylös pilvissä Herraansa vastaan, jää juutalaisten jäännös Jumalan suojeluksessa koeteltaviksi Ahdistuksen aikaan muun uskomattoman maailman kanssa. Tässä kohtaa Jeesus ei kuitenkaan vielä laskeudu maan kamaralle, vaan tulee lupauksensa mukaisesti hakemaan Morsiamensa luokseen Isänsä kartanoon eli Taivaaseen, että he saisivat olla siellä missä Hänkin on:
14:2 Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?
14:3 Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.
Joh.
Jeesuksen Toinen Tulemus, jossa Hänen jalkansa koskettavat maan pintaa, tapahtuu Ilmestyskirjassa sen lopulla sinettien, pasunoiden ja maljatuomioiden jälkeen luvussa 19 ja Hän palaa silloin maan päälle kaikkien Pyhiensä kanssa. Ilmestyskirja kuvaa tapahtumia kronologisesti eli aikajärjestyksessä, lukuunottamatta lukuja 11-15, joilla on omia sisäisiä kronologioitaan. Luvun 16 alussa Ilmestyskirja palaa takaisin aikajärjestyksessä kulkevaan kerrontaan.
Matteuksen Evankeliumin 24:nnen luvun jakeissa 32-34 Jeesus siirtyy kuvaamaan Hänen tulemustaan ja pelastusta lopunaikojen lopussa vertauksien kautta. Jeesus antaa näissä jakeissa myös tärkeimmän merkkinsä, milloin lopun ajan lopun tapahtumat tulisivat tapahtumaan:
24:32 Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä.
Matt.
Viikunapuuta on yleisesti käytetty Raamatussa kuvaamaan Israelin kansaa ja maata (esimerkiksi Hoos. 9:10). Aiemmin Matteuksen Evankeliumissa Jeesus oli kironnut hedelmättömän viikunapuu, joka kuihtui Hänen ja Opetuslasten silmien edessä (Matt. 21:19). Tämä kuvastaa Israelin kohtaloa roomalaisten käsissä ja Israelin huoneen hylätyksitulemista (Matt. 23:38). Jeesus jatkaa sanomalla:
24:33 Samoin te myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä.
Matt.
Tämä vertaus tarkoittaa sitä, että kun Israel alkaa jälleen osoittamaan elonmerkkejä ja muita Jeesuksen kuvaamia tapahtumia alkaa tapahtumaan, silloin myös Hänen tulemuksensa on lähellä. Tällainen elonmerkki on esimerkiksi 1800-1900-lukujen taitteessa alkanut juutalaisten paluumuutto kotimaahansa sekä erityisesti Israelin valtion perustaminen ja valtaisa, yhä jatkuva paluumuutto toisen maailmansodan jälkimainingeissa.
Jeesus kertoo "kaiken tämän" tapahtuvan ennen kuin "tämä sukupolvi" katoaa (Matt 24:34). Jeesus tarkoittaa tällä sitä sukupolvea joka näkee Israelin valtion synnyn ja on todistamassa sen jälkeen voimistuvia lopunajan lopun merkkejä. Tämä on erotuksena Jeesuksen sanoille "tästä sukupolvesta" edellisessä luvussa 23, jonka tapahtumilla Hän tarkoitti Jerusalemin hävitystä ja Temppelin tuhoa vuonna 70 jKr.
Jeesus myös kertoo, että tarkasta hetkestä jolloin Hänen tulemuksensa tapahtumat alkavat, ei tiedä kukaan, ei edes Hän itse, vain Isä Jumala yksin (Matt. 24:36). Näissä Jeesuksen sanoissa on otettava huomioon se seikka, ettei Hän vielä ole astunut Taivaalliseen olomuotoonsa, vaan on tyhjennetyssä (Fil. 2:7) ja hieman enkeleitä alemmassa olomuodossaan (Hebr. 2:7, 9), ihmisen ruumiissa maan päällä. Juutalaisiin häätapoihin kuuluu myös, että vain sulhasen isä tietää milloin hän tulee lähettämään poikansa noutamaan morsianta miehelään. Nämä Jeesuksen sanat voivat siis pitää paikkansa vielä tänäkin päivänä, vaikka Hän onkin jo saanut voiton kaikesta maallisesta ja korotettu valtaistuimelle Isänsä oikealle puolelle. Jeesus myös kertoo Markuksen Evankeliumissa puhuvansa Opetuslapsilleen aina suorasanaisesti, mutta "ulkopuolella oleville" eli uskomattomille ja epäileväisille ihmisille Hän sanoo puhuvansa vain vertausten kautta (Mark. 4:11). Paavali yhtyy tähän sanoen, ettei meidän ole tarvis tietää aikakausista ja määrähetkistä, sillä me tiedämme, että Herran Päivä alkaa varkain ja sen aiheuttama turmio yllättää ihmiset kuin yhtäkkinen synnytyskipu aikana, jota he luulevat rauhaksi. Paavali sanoo kuitenkin, että uskovia Herran Päivä ei yllätä ja kehottaa heitä valvomaan Herransa tulemuksen merkkejä (1. Tess. 5:1-6).
Valvomiseen kehottaa myös Jeesus vertaamalla tulemustaan Vedenpaisumusta edeltäneeseen aikaan Nooan päivinä, jolloin ihmiset Nooan varoituksista välittämättä viettivät huoletonta ja jumalatonta elämää kunnes vedenpaisumus vei heidät kaikki (Matt. 24:37-39). Hän vertaa tulemuksensa luonnetta myös sellaiseen tapahtumaan, jossa toinen ihminen otetaan ja toinen jätetään (Matt. 24:40-41).
Jeesus kehottaa uskovia valvomaan Hänen tulemustaan "sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee" (Matt. 24:42). Tämän Hän esittää kahdella vertauksella, joista ensimmäisessä Hän vertaa uskovaa ihmistä perheenisään, joka valvoo taloaan varkaiden varalta, eikä sallisi kotiinsa murtauduttavan, jos vain tietäisi minä yövartion hetkenä varas tulee (Matt. 24:43).
Toinen vertaus on palvelijasta, jonka hänen Herransa jättää pitämään huolta palvelusväestään. Autuas palvelija on se, jonka Herra palatessaan löytää näin tekevän, ja hän asettaa hyvän palvelijansa kaiken omaisuutensa hoitajaksi (Matt. 24:45-47). Myös Ilmestyskirja kertoo, että uskovat tulevat tulevassa Tuhatvuotisessa Valtakunnassa hallitsemaan yhdessä Kristuksen kanssa (Ilm. 2:26-27). Huono palvelija on Jeesuksen mukaan taas sellainen, joka sanoo sydämessään, että hänen Herransa viipyy ja alkaa lyömään kanssapalvelijoitaan ja syömään ja juomaan juopuneittein kanssa (Matt. 24:48-49). Tällaisen palvelijan hänen Herransa saapuminen yllättää ja hän "hakkaa palvelijan kappaleiksi" ja määrää hänelle saman kohtalon kuin ulkokullatuille, jossa on oleva "itku ja hammasten kiristys" (Matt. 24:50-51). Itku ja hammasten kiristys on vertaus Ahdistuksen ajasta, jonne myös juutalaiset epäuskonsa tähden joutuvat (Matt. 8:12).
Suurimman osan Matteuksen Evankeliumin 25:stä luvusta Jeesus kertoo vertauksin Jumalan valtakunnan luonteesta ja siitä millä keinoin sinne pääsee. Ensin Hän kertoo taivasten valtakunnan olevan kymmennen neitsyen kaltainen, joista toiset ovat viisaita ja toiset tyhmiä neitsyitä. Viisaat neitsyet ovat varanneet riittävästi öljyä lamppuihinsa, että he näkevät pimeässä ja pääsevät ylkää eli sulhasta vastaan hänen tullessaan yösydännä ja menevät hänen kanssaan hääjuhlaan suljetun oven taakse. Tyhmien neitsyeitten pitää taas lähteä ostamaan lisää öljyä, mutta heidän palatessaan ylkä on jo mennyt (Matt. 25:1-11). He pyytävät päästä mukaan juhliin, mutta ylkä vastaa "Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä" (Matt. 25:12).
Yljän eli Jeesuksen sanat tuntuvat kovilta ja sitä ne ovatkin; niillä joiden lampussa ei ole tarpeeksi öljyä eli Pyhää Henkeä palavaan uskoon, eivät pääse Hänen mukaansa Taivaallisiin Häihin vaan, jäävät maan päälle koeteltaviksi Ahdistuksen aikaan. Palatessaan tyhmillä neitsyillä on kuitenkin riittävästi öljyä eli Pyhää Henkeä, mutta Taivasten valtakunnan ovi pysyy silti kiinni. Tämä saattaa tarkoittaa, että he joutuvat olemaan maan päällä koko Ahdistuksen ajan. Jeesus on kuitenkin luvannut olla päästämättä irti kenestäkään, joka Häneen uskoo. Ilmestyskirjan 3:ssa luvussa Jeesus kehoittaa penseää eli uskoltaan haaleaa Laodikean seurakuntaa myös ostamaan jotakin, "tulessa puhdistettua kultaa" Häneltä, Jeesukselta itseltään (Ilm. 3:18). Jeesus myös sanoo kolkuttavansa niiden ovelle, jotka kuulevat Hänen äänensä ja avaavat ja aterioitsevansa heidän kanssaan (Ilm. 3:20). On siis mahdollista, että Taivasten valtakunnan ovi avautuu vielä uudelleen myös niille, jotka ovat heränneet palavaan uskoon Ahdistuksen aikana.
Tämä vahvistuu Jeesuksen seuraavaksi esittämässä vertuksessa, jossa mies matkustaa "muille maille" ja antaa matkansa ajaksi erisuuruisia osuuksia omaisuudestaan palvelijoittensa huolehdittavaksi (Matt. 25:14-18). Pitkän ajan kuluttua mies eli palvelijoiden Herra palaa ja ryhtyy tilintekoon heidän kanssaan. Muut palvelijat ovat kasvattaneet Herransa omaisuutta, mutta yksi pelokas palvelija ei ole tehnyt omaisuudella mitään. Häneltä otetaan hänen vähäinenkin omaisuutensa pois ja annetaan sille jolla sitä on eniten (Matt. 25:19-28). Jeesus selittää vertausta seuraavasti:
25:29 Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.
Matt.
Huonon palvelijan kohtalo on sama kuin aikaisemminkin, hänet heitetään "ulos pimeyteen", jossa on oleva "itku ja hammasten kiristys" (Matt. 25:30).
Käytännössä Jeesuksen asettama vertaus varoittaa siitä kuinka ihminen tulisi käyttää aikansa maan päällä ollessaan. Kaikki ihmiset joutuvat maailman lopussa vastuuseen ruumissa tekemistään teoista, olivat ne hyviä tai pahoja (2. Kor. 5:10) tai välinpitämättömiä, mutta vain Jeesuksen Veren suojassa olevat ovat automaattisesti vapautetut tästä tuomiosta (Ilm. 20:6).
Matteuksen Evankeliumin 25:nnen luvun jakeessa 31 kuvataan Jeesuksen varsinainen Toinen Tulemus maan päälle Ahdistuksen ajan lopussa. Jeesus ei Matteuksen Evankeliumissa puhu Ilmestyskirjassa kuvatusta Tuhatvuotisesta Valtakuntannasta (Ilm. 20:4, 6), sillä asiasta kerrotaan vasta Ilmestyskirjan myötä ja sen lopussa (Ilm. 20:4, 6).
Loppuosan Matteuksen Evankeliumin 25:ttä lukua Jeesus kertoo ns. Viimeisestä Tuomiosta ennen uuden maan ja taivaan luomista (Ilm. 20:11-15, 21:1). Tällä tuomiolla Jeesus kerää eteensä kaikki maan kansat (Matt. 25:32) ja erottaa heidät niin kuin paimen erottelee lampaat vuohista. Lampaat eli oikeamieliset vanhurskaat Jeesus asettaa oikealle puolelleen, ja antaa heille oikeuden omistaa "se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti" (Matt. 25:34b). Sitten Jeesus kertoo millaisista teoista vanhurskaus koostuu (Matt. 25:35-39), ja että niiden tekeminen on itse asiassa sama kuin ne tehtäisiin Jeesukselle itselleen (Matt. 25:40).
Vasemmalla puolella oleville vuohille Jeesus sanoo "Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä" (Matt. 25:41b). Hän kertoo myös syyn heidän saamalleen tuomiolle, joka on päinvastainen toiminta kuin vanhurskailla (Matt. 25:42-45). Jeesus päättää Öljymäen keskustelunsa sanoihin: "ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään (Matt. 25:46).
