Vain Totuuden palvelijat voivat tuntea Totuuden

"Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt."

Joh. 3:8

Vain totuuden palvelijat voivat oppia tuntemaan totuuden. Ihminen voi täyttää itsensä kaikella mahdollisella tietoudella, mutta vasta sinä päivänä kun hän kääntyy kuuliaiseksi Jumalalle, se tieto saavuttaa hänen sydämensä. Silloin hän vasta tuntee totuuden! Luin kerran kirjan erään miehen sisällisestä elämästä, hän oli terävä-älyinen intellektuelli. Tämä mies käytti aikansa tutkimalla hengellisiä ihmisiä, mutta tunnusti kirjassaan, ettei koskaan ollut oppinut heidän sielunelämästään yhtään mitään. Hän oli tutkinut vain ulkonaisia piirteitä ja jäänyt siis itsekin kaiken tiedon ulkopuolelle. Näin voi todella tapahtua!

Ihminen voi lukea Raamattua, mitä tahansa sen käännöstä, mutta ilman kuuliaisuutta Jumalalle Raamattu ei aukene, ihminen jää sisäisesti sokeaksi. Tätä tosiasiaa ei voi kiistää. Hän voi tavata Roomalaiskirjeen sanasta sanaan useaan kertaan, mutta olla silti sisäisesti sokea. Hän voi tuntea läpikotaisin opinkappaleet ja kirkkoisät, mutta silti olla sisäisesti sokea. Sillä se ei ole totuuden määrä joka valistaa, vaan Totuuden Henki.

Jos haluat olla kuuliainen Herrallemme Jeesukselle, Hän valaisee sielusi sisältä käsin ja totuus, jonka olet siihen asti vain tiennyt, tulee sinussa ymmärretyksi hengellisesti. Sen voima alkaa virrata sinussa ja huomaat muutoksen – valtavan muutoksen itsessäsi.

On palkitsevaa ajatella, että usko todella muuttaa ihmisiä. Herramme Tulemuksen suurena päivänä vain tällä on merkitystä, että olemmeko näin sisäisesti valistettuja, uudelleensyntyneitä ja puhdistuneita!

Kysymys kuuluu siis: tunnemmeko Jeesuksen todella tällä tavalla?

- A.W. Tozer

Miksi Jeesuksen piti kuolla ristillä?

Kuinka Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja uhri erosivat vanhan liiton uhrista ja anteeksiannosta?

Jumala on elämänlähde; hän on elämä ja hänessä ei ole pimeyttä (1. Joh. 1:5). Jumalan vastakohta on Saatana, jonka valtakunta on pimeyden ja synnin valtakunta. Alussa Jumala teki selväksi, että synti johtaisi kuolemaan (1. Moos. 2:17; Room. 6:23).

Synti erottaa meidät Jumalasta

Kun Saatana juonellaan petti Eevan ja sai myös Aadamin tottelemattomaksi, silloin synti pääsi myös heidän luontoonsa. Synti tuli heidän ja Jumalan väliin esiripuksi, ja se erotti heidät elämän lähteestä. Hengellisesti puhuttuna he olivat kuolleet rikkomuksiinsa ja synteihinsä (Ef. 2:1). Synti oli tullut maailmaan, joka oli kirottu, ja kaikki elävät olennot tulisivat kärsimään luonnollisen kuoleman.

Synti, joka oli tullut Aadamin ja Eevan luontoon periytyi kaikille heidän jälkeläisilleen. Tämä “synti lihassa” ei ole puolustelu synnin tekemiselle, mutta se on vahva taipumus tehdä oman tahdon mukaan Jumalan tahdon sijasta. Jos seuraamme tätä taipumusta, kun esimerkiksi tulemme kiusatuksi, silloin teemme syntiä. Auttaakseen ihmisiä pääsemään oikeille raiteille, Jumala antoi heille lain, joka kertoi hänen tahtonsa ihmisille.

Valitettavasti kaikki ihmiset olivat uskomattoman heikkoja, eikä yksikään ihminen koskaan pystynyt pitämään itseään puhtaana synnistä. Itseasiassa jopa kaikkien parhaat heistä tekivät syntiä päivittäin ajatuksin, sanoin ja teoin. Toisin sanoen kaikki ihmiset olivat syyllisiä, ja Saatana pystyi käyttämään sitä syytekirjeenä heitä vastaan, ja vaatimaan heidän kuolemaansa (Room. 5:12). Temppelissä, Jumalan symbolisessa asuinpaikassa maan päällä, riippui suuri, paksu esirippu kaikkein pyhimmän edessä, mikä symbolisoi lihassa olevaa syntiä, joka erotti ihmiset Jumalasta. Jokainen joka menisi tämän esiripun läpi kuolisi saman tien, koska mikään synti ei voinut kestää Jumalan kasvojen edessä.

Anteeksianto uhrin kautta

Jumala antoi pitkämielisyydessään ihmisille mahdollisuuden: uhraamalla virheettömän eläimen ihmiset saattoivat saada syntinsä anteeksi. Kerran vuodessa ylimmäinen pappi saattoi mennä kaikkein pyhimpään uhrin veri mukanaan ja saada sovituksen kansalle. Puhtaan uhrin veren kautta synnin velka tuli maksetuksi (3. Moos. 17:11; Hebr. 9:22)

Kuitenkaan eläinten veri ei voinut poistaa ongelman juurta, joka oli synti inhimillisessä luonnossa. Sen jälkeen kun ihmisten synnit olivat anteeksiannetut, he jatkoivat synnin tekemistä, mikä tarkoitti, että heidän piti taas palata uhraamaan, vuosi toisensa jälkeen. Ei edes ylimmäinen pappi voinut auttaa heitä; hän itsekin oli syntinen, ja uhri oli yhtä paljon hänen kuin kansan puolesta annettu (Hebr. 10:1-4).

Jumala vihasi tätä kamalaa tilannetta. Hän halusi kommunikoida ihmisten kanssa ja pelastaa heidät. Hän etsi sellaista, joka saattaisi johtaa ihmiset pois synnin ja anteeksiannon kehästä. Mutta siitä huolimatta, että läpi historian oli ollut vanhurskaita, jumalaapelkääviä ihmisiä, ei kukaan heistä ollut nuhteeton, eikä kukaan heistä saattanut seisoa Jumalan ja ihmiskunnan välimiehenä. Niinpä Jumala lähetti oman poikansa toteuttaaksen historian suurimman työn (Hes. 22:30; Jes. 41:28; Jes. 60:16; Jes. 63:5; Joh. 3:16-17).

Jeesus: ihminen sanan kaikissa merkityksissä

Jeesus oli Jumalan poika, mutta hän “tyhjensi itsensä” ja tuli “ihmisen pojaksi” – ihmiseksi sanan kaikissa merkityksissä, niin että hänellä oli sama ihmisluonto kuin kaikilla meillä. Se merkitsi sitä, että Jeesus tuli kiusatuksi samoin kuin mekin. Mutta Jeesus syntyi myös Jumalan hengestä ja tämä henki johdatti häntä läpi koko hänen elämänsä ja se antoi hänelle voiman tehtävän suorittamiseen, jota varten hänet oli lähetetty (Luuk. 1:30-35; Fil. 2:5-8; Jes. 61:1-3).

“Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti.” Fil. 2:7-8. Jeesus oppi kuuliaisuuden, koska hänellä oli ihmisenä oma tahto, tai synti lihassa, ja hän tuli kiusatuksi. Hän oppi kieltämään itsensä, “ottamaan ristinsä” ja viemään sen kuolemaan. Sen seurauksena hän ei koskaan tehnyt syntiä (Hebr. 2:18; Hebr. 4:15; Hebr. 5:7-8).

Kun Jeesus puhui synnistä ja sen ajan uskonnollisten johtajien ulkokultaisuudesta, hän puhui arvovallalla ja vakuuttavasti. Mutta koska kuolema synnille tapahtui hänen sisäisessä ihmisessään, salassa ihmisiltä, lähes kaikki hänen aikalaisensa ymmärsivät hänet väärin. Tämä tapahtui siinä määrin, että lopulta hänet pidätettiin ja ristiinnaulittiin. Puhdas, vanhurskas, viaton mies kuoli kuin rikollinen, rangaistuksena synneistä, joita hän ei koskaan ollut tehnyt. Miksi?

Sovitus – ja tie seurattavaksi

Ainoa ihminen koko ihmiskunnan historiassa, joka oli puhdas ja synnitön, oli Jeesus. Ainoa, joka saattoi “seisoa aukossa”, ainoa, jota Saatana ei ollut havainnut syylliseksi. Hän oli ainoa, joka ei ollut ansainnut kuolemaa, ei fyysistä eikä hengellistä. Mutta täyttääkseen sen päämäärän, miksi hän oli tullut maan päälle, Jeesus tarjoutui vapaaehtoiseksi. Hänet ristiinnaulittiin täydellisenä, viattomana uhrina. Hän kuoli kuin Jumalan lammas, sovituksena koko ihmiskunnalle. Hän kantoi meidän kaikkien syntiemme rangaistuksen, ja kuoli; vanhurskas vääräin puolesta (Room. 5:10; 2. Kor. 5:21; 1. Piet. 3:18).  Hän ei vain kuollut fyysistä kuolemaa, vaan hän koki erotuksen Jumalasta, kun hän riippui ristillä (Matt. 27:46: Mark. 15:34) Tämän uhrin kautta kaikilla niillä, jotka uskovat häneen, on mahdollisuus saada anteeksianto.

Jeesus kuolema Golgatan ristillä, mikä on ehdottomasti yksi merkittävimmistä ja voimakkaimmista tapahtumista kautta aikojen maan päällä, on vain osa kristillistä historiaa. Sen hengen voimalla, joka Jeesuksessa oli syntymästä lähtien, hän “kärsi lihassa” kieltämällä sen ja olemalla antamatta periksi taipumukselle tehdä syntiä, joka hänellä oli ihmisluonnossaan. Tällä tavalla synti hänen lihassaan tuli tuomituksi ja hän “vei sen kuolemaan” “ristiinnaulitsemalla” himot ja halut. Vaikka hän tuli kiusatuksi, hän ei koskaan tehnyt syntiä (Hebr. 2:18; Hebr. 4:16)

Kun Jeesus kuoli ristillä, hän huusi: “Se on täytetty!” Sillä hetkellä jokainen synnin ripekin, jonka hän oli perinytt ihmisluonnossaan, oli tullut ristiinnaulituksi, ja hänen työnsä maan päällä oli täytetty. Kun Jeesus kuoli, repesi temppelin esirippu ylhäältä alas. Hinta oli maksettu; tie takaisin isän luo oli avoin.

Jeesuksen voitto synnistä oli myös voitto kuolemasta. Hän ei jäänyt hautaan, vaan nousi haudasta kirkkauden ruumiissa, joka sisälsi koko Jumalan luonnon. Neljänkymmenen päivän jälkeen hän nousi taivaaseen, missä hän istuu isän oikealla puolella (Fil. 2:5-11; Kol. 2:9)

Jeesuksen veljet!

Kuinka Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja uhri erosivat vanhan liiton uhreista ja anteeksiannosta? Kuinka Jeesuksen kuolema ristillä poistaa synnin lihastamme? Miksi tulemme jatkuvasti kiusatuiksi? Koska anteeksianto ei yksin ollut Jeesuksen elämän perimmäinen päämäärä, se ei myöskään ole perimmäinen päämäärä kristitylle. Itseasiassa anteeksianto on vain alku. Jeesus itse ilmaisee sen hyvin selvästi: “Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.” Luuk. 9:23.

Jeesuksen tarkoitus ei ollut olla vain kansan syntien sovitus. Hän halusi saada opetuslapsia, jotka seuraisivat häntä. Emme voi seurata häntä kuolemaan Golgatan ristillä, mutta voimme ottaa oman ristimme päivittäin.

Seuraamalla häntä tällä tiellä, voimme tulla hänen opetuslapsikseen, ja hän lähettää Pyhän Hengen, jotta saamme saman voiman, mikä hänellä oli synnin voittamiseksi. Myös me kärsimme lihassa, me myös ristiinnaulitsemme lihamme himoineen ja haluineen, me viemme myös “ruumiin teot” kuolemaan hengen kautta ja me voimme myös vapautua synnistä, meistä tulee “jäsen hänen ruumiissaan”, meistä tulee Jeesuksen veljiä, ja me saamme osaa jumalallisesta luonnosta! (1. Piet. 4:1-2; Gal. 5:24; Room. 8:13; 1. Kor. 12:12-14; Hebr. 2:11; 2. Piet. 1:2-4).

Jeesuksen kuolema Golgatan ristillä oli hänen uskomattoman rakkaudentyönsä huipentuma ihmisiä kohtaan. Kuolemansa kautta hän sovitti ne, jotka uskovat häneen ja Jumalaan, ja elämänsä kautta hän raivasi tien takaisin Isän luo niille, jotka seuraavat häntä. Kuolettamalla synnin Jeesus voitti kuoleman (Hebr 2: 14-15). Elämänsä kautta hän antoi meille elämän. Älköön hänen uhrinsa olko turha – saakoon hän monia opetuslapsia, joita hän ei häpeä kutsua veljikseen!

Kirjoittanut Milenko van der Staal / AktiiviKristinusko

Alkuperäinen artikkeli:
https://aktiivikristinusko.fi/miksi-jeesuksen-piti-kuolla-ristilla

Jumalan Valtakunnan evankeliumi ja Armon evankeliumi

Eräs asia, josta ei kovin paljon löydy tietoa suomeksi, on se, että Uudessa Testamentissa saarnataan itse asiassa kahta eri evankeliumia, jotka eivät kuitenkaan ole ristiriidassa keskenään, vaan seurausta toisistaan eli Jeesuksen saarnaama Jumalan Valtakunnan evankeliumi ja Paavalin saarnaama Armon evankeliumi.

Jeesus tuli saarnaamaan Jumalan Valtakunnan tuloa maan päälle nimenomaan juutalaiselle kansalle, ja olisi halunnut heidän vastaanottavan Hänet Vapahtajanaan ja kääntyvän Jumalan puoleen sekä pelastukseen katumuksen ja ilmeisesti myös lain pitämisen kautta. Juutalaiset eivät kuitenkaan halunneet palvelijan muodossa tullutta Jeesusta, vaan olisivat mieluummin ottaneet suoraan Daavidin kaltaisen hallitsijan ja kuninkaan, joka heille oli kirjoituksissa luvattu. Jumalan Valtakunta eli Kristuksen hallituskausi maan päällä olisi voinut toteutua jo tuolloin, mikäli juutalaiset vain olisivat vastaanottaneet Jeesuksen. Tämä ei tee juutalaisista yhtään sen huonompia, mikä tahansa muu kansa olisi varmasti toiminut samoin.

Joka tapauksessa, koska näin ei tapahtunut, Jeesus toteutti Isänsä Tahdon kuolemaan asti ja Hänet ristiinnaulittiin. Jumala varmasti tiesi, että näin tulisi käymään, ja se on osa Hänen suurta suunnitelmaansa, jotta kaikki kansat saatiin kerralla pelastuksen piiriin.

Jeesuksen Ylösnousemuksen jälkeen Jumalan suunnitelma siirtyi seuraavaan vaiheeseensa, ei siis varsinaisesti muuttunut. Jeesus oli saanut kaiken vallan Taivaassa ja maan päällä ja antoi opetuslapsilleen Lähetyskäskyn evankeliumin viemisestä koko maailmaan ja kaikkien ihmisten kastamisesta Hänen opetuslapsikseen. Jumala valitsi Paavalin tähän tehtävään ja ilmoitti Hänelle, että myös pakanakansat olisivat mukana yhtälaisessa pelastuksessa Israelin kanssa Jumalan Armon kautta, uskomalla Jeesukseen Kristuksena, joka sovitti kuolemallaan maailman synnit. Tämä ei siis kumoa Jumalan Valtakunnan tulemista maan päälle, vaan niin kuin Johanneksen Ilmestyksessä todistetaan, siirsi sen tapahtumisen juuri alkaneen Armon ajan päätökseen, kunnes pakanoiden täysi luku olisi sisälle tullut.

Paavali sai myös ilmoituksen pelastustapahtumasta, joka Vanhan Testamentin aikaan oli vielä salaisuus eli Tempauksesta, jossa Jeesus saapuu noutamaan seuraajansa pois Suuresta Ahdistuksesta eli Jumalan vihasta, johon Jumala ei heitä lupauksensa mukaisesti johdata. Tähän tapahtumaan päättyy Armon aika ja Jumala siirtyy takaisin käsittelemään Israelin pelastusta, jonka päätteeksi Jeesus saapuu heille (ja koko maailmalle) hallitsijana ja kuninkaana, kunhan Israel vain ensin vastaanottaa Hänet täysin. Tässä täyttyvät siis myös Danielin juutalaisille ennustamat vuosiviikot, joiden täytäntöönpano keskeytyi Jeesuksen ristinkuolemaan ja kaikille kansoille tarkoitetun Armon ajan alkamiseen.

Nämä "kaksi evankeliumia" selittävät hyvin niitä käsityseroja, joita uskovien välillä on, ja jotka alkoivat jo Pietarin johtamien opetuslasten ja Paavalin välillä: siitä mitä Jeesus itse asiassa sanoi ja miten Paavalin sanat olisivat ristiriidassa tämän kanssa, vaikka kyse onkin Jumalan pelastussuunnitelman etenemisestä.

Mikä on Jumalan ja ajan välinen suhde?

Raamattu kuvailee Jumalan suhdetta aikaan monessa kohdin. Psalmissa 90:4 kerrotaan, että "...tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin öinen vartiohetki.". Toinen Pieterinkirje 3:8 taas kertoo, että "...yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä.". Jesajan kirjassa 57:15 mainitaan, että Jumalan "asumus on iankaikkinen".

Kun esimerkiksi sanotaan, että "Jumala on iankaikkinen" tai "Jumalalla ei ole alkua tai loppua", yritetään kuvailla Jumalaa sellaisesta ulottuvuudesta käsin, johon Hän ei ole sidottu. Jumala loi ajan.

Maailmankaikkeuden aika on pohjimmiltaan suoraviivainen. Se kulkee eteenpäin melko tasaista tahtia, lukuunottamatta joitakin vauhdin tai painovoiman aiheuttamia poikkeuksia. Ajassa ei voi mennä taaksepäin, eikä aikaa voi kokea kuin yksi hetki kerrallaan.

Jumalalla ei ole tällaisia rajoituksia. Hän ei elä meidän maailmankaikkeutemme "melkein suoraviivaisessa" ajassa. Hän kokee jokaisen hetken yhdellä kertaa. Tätä voisi verrata esimerkiksi animaattoriin, joka on tekemässä piirrettyä elokuvaa. Kun elokuvaa katsellaan, kaikki sen hahmot kokevat tapahtumat yksi filmiruutu kerrallaan projektorin pyörittäessä niitä valon läpi. Mutta animaattori itse on toisessa todellisuudessa, jossa kaikki filmiruudut ovat hänen edessään yhtä aikaa, ja hän voi halutessaan katsoa vaikka niitä kaikkia.

Tämän ymmärtäminen antaa meille paremman kuvan siitä, millainen voima Jumalalla on meidän elämässämme. Hän pystyi luomaan maailman kuudessa päivässä, koska päivät eivät rajoittaneet Häntä tai Luomista (Moos. 1). Hänen oli mahdollista päättää kenet pelastaa, ennen kuin aikakaudet alkoivat (2. Tim. 1:9), koska Hän loi kaikki aikakaudet. Ja Hänen oli mahdollista valmistaa meidän otolliset tekomme etukäteen (Ef. 2:10), sillä Hän näkee kaiken mitä ikinä ihmishistoriassa tapahtuu and tietää tarkalleen, miten voimme olla mahdollisimman paljon hyödyksi ihmisten saattamiseksi Hänen yhteyteensä. Kun Herra sanoo, että Hänellä on ajatuksissaan "suunnitelma" meidän varallemme (Jer. 29:11), se perustuu Hänen täydelliseen tietämykseensä koko historiasta, sekä menneestä että tulevasta. On pahinta mahdollista ajattelemattomuutta olla luottamatta Jumalan suunnitelmaan - niin kuin jättäisi huomioimatta liikennemerkit, jotka ohjaavat perille.

Jumalan iankaikkisuus on osa Hänen täyteyttään. Hänen ei tarvitse kasvaa eikä kehitttyä, ne ovat meidän etuoikeutemme täällä ajassa. Hänellä ei ole ajallista alkua tai loppua. Eikä Hänellä ole samanlaista tarvetta ajalle tai siihen liittyville rajoitteille kuin meillä. Aika on siis yksi hyvä esimerkki siitä, miksi meidän tulisi luottaa Jumalaan tämän lyhyen ajallisen elämämme aikana.


CompellingTruth.org

Suomennettu ja julkaistu tekijän luvalla.

Alkuperäinen englanninkielinen artikkeli:
https://www.compellingtruth.org/God-and-time.html