Raamatussa kerrotaan Tuhatvuotisen Valtakunnan aikakaudesta yllättävän vähän, mutta mitä voimme tietää sen tapahtumista ja millaiset olosuhteeet sen aikana maan päällä vallitsevat? Ajallisesti Tuhatvuotinen Valtakunta sijoittuu selvästi Jeesuksen Toisen Tulemuksen (Ilm. 19) ja Uuden Maan ja Taivaan luomisen väliin (Ilm. 21:1).
Ilmestyskirjassa Jeesus sanoo Seurakuntalaisilleen, että he tulevat tuona aikana hallitsemaan pakanakansoja yhdessä Hänen kanssaan rautaisella valtikalla:
Ilm. 3:21 Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa.
2:26 Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan vallan hallita pakanoita,
2:27 ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, niinkuin saviastiat heidät särjetään - niinkuin minäkin sen vallan Isältäni sain
Ilm.
Maan päällä ollessaan Jeesus sanoi myös Opetuslapsilleen, että Hänen istuutuessaan Kirkkautensa valtaistuimelle, saavat Hänen seuraajansa tuomita myös Israelin kahtatoista sukukuntaa:
Matt. 19:28 Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa
Jeesus istuutuu Kirkkautensa valtaistuimelle Hänen Toisessa Tulemuksessaan maan päälle Tuhatvuotisen Valtakunnan alussa:
Matt. 25:31 Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.
Tuolloin valtaistuimille iistuvat siis myös Jeesuksen seuraajat:
Ilm. 20:4 Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta;
…
Ilm. 20:6 …vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.
Se mikä on varmaa, on että tuona aikana synnin määrä on todennäköisesti vähäisempää, sillä saatana on sidottuna tuon ajan, ettei ”hän enää kansoja villitsisi” (Ilm. 20:3).
Tuona aikana on maan päällä ihmisiä myös kahdessa eri olomuodossa: Jeesusta tässä maailmanajassa seuranneet uskovaiset eli Taivaalliseen Hääjuhlaan Temmattu Karitsan Vaimo, joka laskeutuu Jeesuksen kanssa Hääaterialle tämän Toisessa Tulemuksessa (Ilm. 19:7) on Hengellisessä Taivasruumiissa, samanlaisessa, jossa Jeesus oli noustuaan kuoleista, samoin ovat hyvin todennäköisesti myös Kristuksessa kuolleet, jotka ylösnousevst vallitsemaan Tuhatvuotisessa Valtakunnassa (Ilm. 20:4-6).
Toinen ihmistyhmä, jotka ovat nykyisen kaltaisessa fyysisessä ruumiissa, ovat Jeesuksen paluuta edeltäneestä Ahdistuksen ajasta selvinneet ihmiset (Jes. 13:12), jotka Tuhatvuotisen Valtakunnan aikana kansoittavat maan uudelleen. Nämä ihmiset ovat siis vielä kuolemalle ja synnille alttiissa ruumiissa, ja heitä Kristus ja Hänen kanssaan hallitsevat siis kaitsevat rautaisella valtikalla.
Tuhatvuotisen Valtakunnan päätteeksi seuraa niin sanottu Viimeinen Tuomio, jossa Herra tekee ihmisten kohdalla lopullisen iankaikkisen tuomionsa, jolloin heidän kohtalonsa on joko periä Uusi Taivas ja Maa yhdessä Herransa kanssa tai joutua kadotukseen sielunvihollisen mukana (Ilm. 20:11-15). Uudessa Maassa ja Taivaassa ei siis syntiä eikä kuolemaa enää ole.
Tämän verran tiedetään siis varmuudella Tuhatvuotisen Valtakunnan oloista ja sellä olevista ihmisistä, mutta mitä muuta tuleva valtakunta pitää sisällään?
Raamatusta löytyy useita eri kohtia, jotka vaikuttavan sopivan juuri Tuhatvuotisen Valtakunnan aikaan ja olisuhteisiin. Yksi niistä on niin sanottu Hesekielin Temppeli -profetia (Hes. 40-48). Tässä profetiassa Hesekiel kuvaa hyvin yksityiskohtaisesti varsin suurikokoista ja mahtavaa temppeliä ja siihen liittyvää toimintaa sekä temppelin ympäristöä. Tämän näyn on ajateltu toteutuvan nimenomaan Tuhatvuotisen Valtakunnan aikana, sillä tällaista temppeliä ei vielä tähän päivään mennessä ole rakennettu.
Tämän näyn kirjaimellinen toteutuminen tarkoittaisi kuitenkin ainakin osittaista palaamista Mooseksen Lain alle eläinuhrauksineen syntien sovittaniseksi. Tämä olisi ristiriidassa Herramme Jeesuksen Ristintyön kanssa, jossa Hän kertakaikkisella uhrilaan teki muut syntiuhrit tarpeettomiksi (Hepr. 10:10-20). Samoin olisi esimerkiksi temppelialueelle pääsy ja siellä suoritettava Jumalanpalvelus varsin tarkoin säädeltyä (Hes. 44), mikä on myös vastoin Jeesuksen suorittamaa työtä:
10:19 Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,
10:20 jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta,
Hepr.
Paavali myös sanoo hyvin yksiselitteisesti Mooseksen Laista, että:
Room. 10:4 Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
Mistä siis on kyse? Uuden Maan ja Taivaan aikana Hesekielin Temppeli -näky ei voi toteutua, sillä syntiä ei enää siellä ole. Vastaus saattaa olla siinä, että pituudestaan ja yksityiskohtaisuudestaan huolimatta Hesekiel 40-48 on ehdollinen profetia, jonka olisi pitänyt toteutua mikäli israelilaiset olisivat kääntyneet pahoilta teiltänsä ja totelleet Jumalaa Hesekielen ilmoittamalla tavalla:
43:10 Sinä, ihmislapsi, saata Israelin heimolle sanoma tästä temppelistä, että he häpeäisivät rikkomuksiansa; ja he mitatkoot sen sopusuhtaisuuden.
43:11 Ja jos he häpeävät kaikkea, mitä ovat tehneet, niin tee heille tiettäväksi temppelin muoto sekä sen sisustus, uloskäytävät, sisäänkäytävät, kaikki muodot, kaikki säädökset, kaikki muodot ja kaikki lait; kirjoita ne heidän silmiensä eteen, että he ottaisivat vaarin sen koko muodosta ja kaikista säädöksistä ja tekisivät niiden mukaan.
Hes.
Mutta ilmeisesti israelilaiset eivät ”hävenneet kaikkea, mitä ovat tehneet”, eivätkä ottaneet vaaria ja tehneen sen mukaan mitä Jumala olisi halunnut heidän Hesekielin kautta tekevän.
Mutta koska Raamatun sana ei voi raueta tyhjiin, milloin tämä profetia sitten saa täytymyksensä? Jumala lähetti Poikansa Jeesuksen tekemään Israelin kanssa Uuden Liiton ja rakentamaan jotakin parempaa kuin ihmiskäsin tehdyn Temppelin, nimittäin elävistä kivistä koostuvan Temppelin (Joh. 2:19-21, 1. Piet. 2:4-5). Tämä toteutuu lopullisesti vasta Uuden Maan ja Taivaan luomisen jälkeen:
Ilm. 3:12 Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni.
21:9 Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa täynnä seitsemää viimeistä vitsausta, ja puhui minun kanssani sanoen: "Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon".
21:10 Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä,
Ilm.
Kuten Hesekielenkin profetiassa, myös tämän kaupungin ominaisuudet ja mitat kerrotaan hyvin tarkasti (Ilm. 21:11-21), mutta Temppeliä siinä ei ole, sillä:
Ilm. 21:22 Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa
Hesekielen Temppelillä ja Uudella Maalla ja Taivaalla on muitakin yhtymäkohtia, kuten Elämän Veden Virta ja niiden varrella kasvavat jatkuvasti hedelmiä tuottavat puut:
Hes. 47:12 Mutta virran varrella, sen molemmilla rannoilla, kasvaa kaikkinaisia hedelmäpuita. Niistä eivät lakastu lehdet eivätkä lopu hedelmät: joka kuukausi ne kantavat tuoreet hedelmät, sillä niitten vedet juoksevat pyhäköstä, ja niitten hedelmät ovat ravitsevaiset ja niitten lehdet parantavaiset.
Vrt.
22:1 Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.
22:2 Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi.
Ilm.
Toinen Tuhatvuotiseen Valtakuntaan liitetty asia on Kuningas Daavidin herättäminen Israelin hallitsijaksi (Jer. 30:9). Myös Hesekielin Temppeli -profetia puhuu Ruhtinaasta (Hes. 44-46), joka palvelee ja uhraa Herralle Temppelissä. Tämän on ajateltu tarkoittavan Kuningas Daavidia, joka Tuhatvuotisessa Valtakunnassa palvelee valtaistuimellaan hallitsevaa Jeesusta, ollen jonkinlainen Jerusalemin käskynhallitsija. Hesekiel kuitenkin sanoo Daavidista, että Israelin kansalla on oleva vain yksi paimen:
Hes. 34:23 Ja minä herätän heille yhden paimenen heitä kaitsemaan, palvelijani Daavidin; hän on kaitseva heitä ja oleva heidän paimenensa.
Samoin tämä yksi paimen on myös heidän Ruhtinaansa:
Hes. 34:24 Ja minä, Herra, olen heidän Jumalansa, ja minun palvelijani Daavid on ruhtinas heidän keskellänsä. Minä, Herra, olen puhunut
Kuka on siis tämä herätettävä Ruhtinas Daavid, joka palvelee Herraa ja on yksin Israelin Paimen? Pietari sanoi Ensimmäisenä Helluntaina Pyhän Hengen laskeudettua Jeesuksesta ja Daavidista näin:
2:29 Te miehet, veljet, on lupa teille rohkeasti sanoa, mitä kantaisäämme Daavidiin tulee, että hän on sekä kuollut että haudattu; onhan hänen hautansa meidän keskellämme vielä tänäkin päivänä.
2:30 Koska hän nyt oli profeetta ja tiesi, että Jumala oli valalla vannoen hänelle luvannut asettavansa hänen kupeittensa hedelmän hänen valtaistuimelleen,
2:31 niin hän edeltä nähden puhui Kristuksen ylösnousemuksesta, sanoen, ettei Kristus ollut jäävä hyljätyksi tuonelaan eikä hänen ruumiinsa näkevä katoavaisuutta.
2:32 Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme.
Ap.t.
Jeesus on siis hyvin todennäköisesti se Herätetty Paimen, Daavidin Juurivesa (Ilm. 5:5, 22:16), joka Tuhatvuotisessa Valtakunnassa hallitsee Israelia ja koko muuta maailmaa yhdessä Hänelle uskollisten seuraajien kanssa.
Kolmas Tuhatvuotiseen Valtakuntaan yleensä liitetty kohta on Jesajan kirjan luvussa 65 kuvattu, selvästi tulevaisuudessa sijoittuva aika, josta sanotaan esimerkiksi seuraavasti:
Jes. 65:20 Ei siellä ole enää lasta, joka eläisi vain muutaman päivän, ei vanhusta, joka ei täyttäisi päiviensä määrää; sillä nuorin kuolee satavuotiaana, ja vasta satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen.
…
Jes. 65:25 Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella, ja leijona syö rehua niinkuin raavas, ja käärmeen ruokana on maan tomu; ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sanoo Herra.
Tätä kuvausta edeltävät jakeet puhuvat kuitenkin selvästi Uuden Taivaan ja Maan aikakaudesta:
65:17 Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu;
65:18 vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon. Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin, riemuksi sen kansan.
65:19 Minä iloitsen Jerusalemista ja riemuitsen kansastani; eikä siellä enää kuulla itkun ääntä eikä valituksen ääntä.
Jes.
Tästä huolimatta tämä Jesajan kuvaus ihanteellisesta aikakaudesta on yleensä sijoitettu tapahtuvaksi Tuhatvuotisessa Valtakunnassa, sillä sen yhteydessä puhutaan synnistä ja kuolemasta, joita ei Raamatun mukaan Uudessa Taivaassa ja Maassa enää ole.
Edellä esitetyn pohjalta on kuitenkin mahdollista, että Jesaja todella kuvaa Uutta Maata ja Taivasta sellaisena kuin ne näyttäytyivät Vanhan Liiton näkökulmasta, ennen Jumalan Karitsan täydellistä uhria, ja synnin ja kuoleman voittamista. Osa tästä profetiasta voi Kuningas Daavidin tapaan toki toteutua jo Tuhatvuotisen Valtakunnan aikana Jeesuksen eli Jumalan hallitessa ja saatanan ollessa kahlittuna tuon tuhannen vuoden ajan.
