Tuhatvuotisen Valtakunnan luonne

Raamatussa kerrotaan Tuhatvuotisen Valtakunnan aikakaudesta yllättävän vähän, mutta mitä voimme tietää sen  tapahtumista ja millaiset olosuhteeet sen aikana maan päällä vallitsevat? Ajallisesti Tuhatvuotinen Valtakunta sijoittuu selvästi Jeesuksen Toisen Tulemuksen (Ilm. 19) ja Uuden Maan ja Taivaan luomisen väliin (Ilm. 21:1).

Ilmestyskirjassa Jeesus sanoo Seurakuntalaisilleen, että he tulevat tuona aikana hallitsemaan pakanakansoja yhdessä Hänen kanssaan rautaisella valtikalla:

Ilm. 3:21 Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa.

2:26 Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan vallan hallita pakanoita,

2:27 ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, niinkuin saviastiat heidät särjetään - niinkuin minäkin sen vallan Isältäni sain

Ilm.

Maan päällä ollessaan Jeesus sanoi myös Opetuslapsilleen, että Hänen istuutuessaan Kirkkautensa valtaistuimelle, saavat Hänen seuraajansa tuomita myös Israelin kahtatoista sukukuntaa:

Matt. 19:28 Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa

Jeesus istuutuu Kirkkautensa valtaistuimelle Hänen Toisessa Tulemuksessaan maan päälle Tuhatvuotisen Valtakunnan alussa:

Matt. 25:31 Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.

Tuolloin valtaistuimille iistuvat siis myös Jeesuksen seuraajat:

Ilm. 20:4 Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta;

…

Ilm. 20:6 …vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.

Se mikä on varmaa, on että tuona aikana synnin määrä on todennäköisesti vähäisempää, sillä saatana on sidottuna tuon ajan, ettei ”hän enää kansoja villitsisi” (Ilm. 20:3).

Tuona aikana on maan päällä ihmisiä myös kahdessa eri olomuodossa: Jeesusta tässä maailmanajassa seuranneet uskovaiset eli Taivaalliseen Hääjuhlaan Temmattu Karitsan Vaimo, joka laskeutuu Jeesuksen kanssa Hääaterialle tämän Toisessa Tulemuksessa (Ilm. 19:7) on Hengellisessä Taivasruumiissa, samanlaisessa, jossa Jeesus oli noustuaan kuoleista, samoin ovat hyvin todennäköisesti myös Kristuksessa kuolleet, jotka ylösnousevst vallitsemaan Tuhatvuotisessa Valtakunnassa (Ilm. 20:4-6).

Toinen ihmistyhmä, jotka ovat nykyisen kaltaisessa fyysisessä ruumiissa, ovat Jeesuksen paluuta edeltäneestä Ahdistuksen ajasta selvinneet ihmiset (Jes. 13:12), jotka Tuhatvuotisen Valtakunnan aikana kansoittavat maan uudelleen. Nämä ihmiset ovat siis vielä kuolemalle ja synnille alttiissa ruumiissa, ja heitä Kristus ja Hänen kanssaan hallitsevat siis kaitsevat rautaisella valtikalla. 

Tuhatvuotisen Valtakunnan päätteeksi seuraa niin sanottu Viimeinen Tuomio, jossa Herra tekee ihmisten kohdalla lopullisen iankaikkisen tuomionsa, jolloin heidän kohtalonsa on joko periä Uusi Taivas ja Maa yhdessä Herransa kanssa tai joutua kadotukseen sielunvihollisen mukana (Ilm. 20:11-15). Uudessa Maassa ja Taivaassa ei siis syntiä eikä kuolemaa enää ole.

Tämän verran tiedetään siis varmuudella Tuhatvuotisen Valtakunnan oloista ja sellä olevista ihmisistä, mutta mitä muuta tuleva valtakunta pitää sisällään?

Raamatusta löytyy useita eri kohtia, jotka vaikuttavan sopivan juuri Tuhatvuotisen Valtakunnan aikaan ja olisuhteisiin. Yksi niistä on niin sanottu Hesekielin Temppeli -profetia (Hes. 40-48). Tässä profetiassa Hesekiel kuvaa hyvin yksityiskohtaisesti varsin suurikokoista ja mahtavaa temppeliä ja siihen liittyvää toimintaa sekä temppelin ympäristöä. Tämän näyn on ajateltu toteutuvan nimenomaan Tuhatvuotisen Valtakunnan aikana, sillä tällaista temppeliä ei vielä tähän päivään mennessä ole rakennettu. 

Tämän näyn kirjaimellinen toteutuminen tarkoittaisi kuitenkin ainakin osittaista palaamista Mooseksen Lain alle eläinuhrauksineen syntien sovittaniseksi. Tämä olisi ristiriidassa Herramme Jeesuksen Ristintyön kanssa, jossa Hän kertakaikkisella uhrilaan teki muut syntiuhrit tarpeettomiksi (Hepr. 10:10-20). Samoin olisi esimerkiksi temppelialueelle pääsy ja siellä suoritettava Jumalanpalvelus varsin tarkoin säädeltyä (Hes. 44), mikä on myös vastoin Jeesuksen suorittamaa työtä:

10:19 Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,

10:20 jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta,

Hepr.

Paavali myös sanoo hyvin yksiselitteisesti Mooseksen Laista, että:

Room. 10:4 Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.

Mistä siis on kyse? Uuden Maan ja Taivaan aikana Hesekielin Temppeli -näky ei voi toteutua, sillä syntiä ei enää siellä ole. Vastaus saattaa olla siinä, että pituudestaan ja yksityiskohtaisuudestaan huolimatta Hesekiel 40-48 on ehdollinen profetia, jonka olisi pitänyt toteutua mikäli israelilaiset olisivat kääntyneet pahoilta teiltänsä ja totelleet Jumalaa Hesekielen ilmoittamalla tavalla:

43:10 Sinä, ihmislapsi, saata Israelin heimolle sanoma tästä temppelistä, että he häpeäisivät rikkomuksiansa; ja he mitatkoot sen sopusuhtaisuuden.

43:11 Ja jos he häpeävät kaikkea, mitä ovat tehneet, niin tee heille tiettäväksi temppelin muoto sekä sen sisustus, uloskäytävät, sisäänkäytävät, kaikki muodot, kaikki säädökset, kaikki muodot ja kaikki lait; kirjoita ne heidän silmiensä eteen, että he ottaisivat vaarin sen koko muodosta ja kaikista säädöksistä ja tekisivät niiden mukaan.

Hes.

Mutta ilmeisesti israelilaiset eivät ”hävenneet kaikkea, mitä ovat tehneet”, eivätkä ottaneet vaaria ja tehneen sen mukaan mitä Jumala olisi halunnut heidän Hesekielin kautta tekevän.

Mutta koska Raamatun sana ei voi raueta tyhjiin, milloin tämä profetia sitten saa täytymyksensä? Jumala lähetti Poikansa Jeesuksen tekemään Israelin kanssa Uuden Liiton ja rakentamaan jotakin parempaa kuin ihmiskäsin tehdyn Temppelin, nimittäin elävistä kivistä koostuvan Temppelin (Joh. 2:19-21, 1. Piet. 2:4-5). Tämä toteutuu lopullisesti vasta Uuden Maan ja Taivaan luomisen jälkeen:

Ilm. 3:12 Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni.

21:9 Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa täynnä seitsemää viimeistä vitsausta, ja puhui minun kanssani sanoen: "Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon".

21:10 Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä,

Ilm.

Kuten Hesekielenkin profetiassa, myös tämän kaupungin ominaisuudet ja mitat kerrotaan hyvin tarkasti (Ilm. 21:11-21), mutta Temppeliä siinä ei ole, sillä:

Ilm. 21:22 Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa

Hesekielen Temppelillä ja Uudella Maalla ja Taivaalla on muitakin yhtymäkohtia, kuten Elämän Veden Virta ja niiden varrella kasvavat jatkuvasti hedelmiä tuottavat puut:

Hes. 47:12 Mutta virran varrella, sen molemmilla rannoilla, kasvaa kaikkinaisia hedelmäpuita. Niistä eivät lakastu lehdet eivätkä lopu hedelmät: joka kuukausi ne kantavat tuoreet hedelmät, sillä niitten vedet juoksevat pyhäköstä, ja niitten hedelmät ovat ravitsevaiset ja niitten lehdet parantavaiset.

Vrt.

22:1 Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.

22:2 Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi.

Ilm.

Toinen Tuhatvuotiseen Valtakuntaan liitetty asia on Kuningas Daavidin herättäminen Israelin hallitsijaksi (Jer. 30:9). Myös Hesekielin Temppeli -profetia puhuu Ruhtinaasta (Hes. 44-46), joka palvelee ja uhraa Herralle Temppelissä. Tämän on ajateltu tarkoittavan Kuningas Daavidia, joka Tuhatvuotisessa Valtakunnassa palvelee valtaistuimellaan hallitsevaa Jeesusta, ollen jonkinlainen Jerusalemin käskynhallitsija. Hesekiel kuitenkin sanoo Daavidista, että Israelin kansalla on oleva vain yksi paimen:

Hes. 34:23 Ja minä herätän heille yhden paimenen heitä kaitsemaan, palvelijani Daavidin; hän on kaitseva heitä ja oleva heidän paimenensa.

Samoin tämä yksi paimen on myös heidän Ruhtinaansa:

Hes. 34:24 Ja minä, Herra, olen heidän Jumalansa, ja minun palvelijani Daavid on ruhtinas heidän keskellänsä. Minä, Herra, olen puhunut

Kuka on siis tämä herätettävä Ruhtinas Daavid, joka palvelee Herraa ja on yksin Israelin Paimen? Pietari sanoi Ensimmäisenä Helluntaina Pyhän Hengen laskeudettua Jeesuksesta ja Daavidista näin:

2:29 Te miehet, veljet, on lupa teille rohkeasti sanoa, mitä kantaisäämme Daavidiin tulee, että hän on sekä kuollut että haudattu; onhan hänen hautansa meidän keskellämme vielä tänäkin päivänä.

2:30 Koska hän nyt oli profeetta ja tiesi, että Jumala oli valalla vannoen hänelle luvannut asettavansa hänen kupeittensa hedelmän hänen valtaistuimelleen,

2:31 niin hän edeltä nähden puhui Kristuksen ylösnousemuksesta, sanoen, ettei Kristus ollut jäävä hyljätyksi tuonelaan eikä hänen ruumiinsa näkevä katoavaisuutta.

2:32 Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme.

Ap.t.

Jeesus on siis hyvin todennäköisesti se Herätetty Paimen, Daavidin Juurivesa (Ilm. 5:5, 22:16), joka Tuhatvuotisessa Valtakunnassa hallitsee Israelia ja koko muuta maailmaa yhdessä Hänelle uskollisten seuraajien kanssa.

Kolmas Tuhatvuotiseen Valtakuntaan yleensä liitetty kohta on Jesajan kirjan luvussa 65 kuvattu, selvästi tulevaisuudessa sijoittuva aika, josta sanotaan esimerkiksi seuraavasti:

Jes. 65:20 Ei siellä ole enää lasta, joka eläisi vain muutaman päivän, ei vanhusta, joka ei täyttäisi päiviensä määrää; sillä nuorin kuolee satavuotiaana, ja vasta satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen.

…

Jes. 65:25 Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella, ja leijona syö rehua niinkuin raavas, ja käärmeen ruokana on maan tomu; ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sanoo Herra.

Tätä kuvausta edeltävät jakeet puhuvat kuitenkin selvästi Uuden Taivaan ja Maan aikakaudesta:

65:17 Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu;

65:18 vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon. Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin, riemuksi sen kansan.

65:19 Minä iloitsen Jerusalemista ja riemuitsen kansastani; eikä siellä enää kuulla itkun ääntä eikä valituksen ääntä.

Jes.

Tästä huolimatta tämä Jesajan kuvaus ihanteellisesta aikakaudesta on yleensä sijoitettu tapahtuvaksi Tuhatvuotisessa Valtakunnassa, sillä sen yhteydessä puhutaan synnistä ja kuolemasta, joita ei Raamatun mukaan Uudessa Taivaassa ja Maassa enää ole.

Edellä esitetyn pohjalta on kuitenkin mahdollista, että Jesaja todella kuvaa Uutta Maata ja Taivasta sellaisena kuin ne näyttäytyivät Vanhan Liiton näkökulmasta, ennen Jumalan Karitsan täydellistä uhria, ja synnin ja kuoleman voittamista. Osa tästä profetiasta voi Kuningas Daavidin tapaan toki toteutua jo Tuhatvuotisen Valtakunnan aikana Jeesuksen eli Jumalan hallitessa ja saatanan ollessa kahlittuna tuon tuhannen vuoden ajan.

The Darkening of the Sun and the Moon in the Bible

First of all, the sun and the moon are very important because, in addition to their source of light, they are signs for the people of the earth about the passage of time and times (Genesis 1:14), i.e. eras, their changes, beginnings and endings. The darkening of the sun and the moon may therefore mean the beginning of a very dark period.

The darkenng of the sun and the moon is mentioned in the Bible a total of 11 times, 6 times in the Old Testament and 5 times in the New Testament. In six passages this is mentioned as taking place in connection with the Day of the (Wrath of the) LORD (1, 2, 4, 5, 6, 10), specifically before it begins (5, 10). At the same time with this event is also mentioned an earthquake (1, 4, 10), breaking down of the earth (2), earth’s displacement of its orbit (1, 2), the shaking of the (powers of the) heavens (1, 4, 7, 8a 8b), the rolling up of the heavens (10), the darkening of the stars (3, 4, 6, 11), the falling of the stars to the earth (7, 8a, 10), the roaring of the sea and the waves (8b) and the displacement of mountains and islands (10).

The probable cause of this phenomenon is the clouds (3, 4) and it is a sign (8b) of making the earth empty (1, 2) by exterminating its sinful inhabitants, so that only a few people remain (2) and of the transformation of the earth, because its inhabitants have defiled it by breaking the everlasting covenant (2). However, people are still urged to turn to God in repentance (4) and cry out for help in His name in order to be saved (5). The LORD then promises to be "hope of his people, and the strength of the children of Israel” (6) and is jealous in anger on behalf of his people, pitying, nourishing and protecting them (4, 6).

In the Book of Joel it is interestingly told that when the sun and the moon darken, a trumpet is blown to call the people to a solemn assembly. Then also the Bridegroom leaves his chamber and the Bride her closet (4). So they do not leave together from the same place. The reason for this event is that Israel is about to be attacked (4, 6). The LORD then roars in anger from his dwelling place so that the heavens and the earth shake (6) and the saved ones will be found in Mount Zion and in Jerusalem (5).

In the Gospels of Matthew, Mark and Luke, the darkening of the sun and the moon is described as occurring after the days of the Abomination of Desolation (7, 8a) and (Great, 7) Tribulation (8a) or Distress (8b) and before the coming of the Son of Man in the clouds (7, 8a) or in a cloud (8b) to gather his Elect with the angels he sends (7, 8a). Matthew also mentions a Great Trumpet sounding at this time (7). Interestingly, Luke does not mention the Abomination of Desolation at all, but says that the escape of the Elect takes place when Jerusalem is about to be sieged and its destruction is near, and whence it will be given to the Gentiles to be trodden down until the times of the Gentile are fulfilled (8b).

In the Book of Revelation the darkening of the sun and the moon is mentioned twice, first at the sixth seal (10) and again at the sounding of the fourth trumpet (11). In the latter, the darkening affects only one-third of the shining of the sun and the moon per both day and night.

The darkening of the sun and moon at the sixth seal includes also other signs mentioned by the Prophets of the Old Testament and the Apostles of the New Testament and takes place at the beginning of the Day of Wrath of God and the Lamb (10), before the judgment of the earth with trumpets and bowls, and thus well in time before the Second Coming of Jesus to the earth. At the moment when the sixth seal is opened, every inhabitant of the earth will say in correspondance with the words of prophet Joel: ”who shall be able to stand?” (Rev. 6:17, Joel 2:11).

Conclusion:

The darkening of the sun and the moon in the Old Testament, the Gospels and at the sixth seal of the Book of Revelation are very likely descriptions of the one and the same event to which the other events of the End Times must be correctly propotioned.

Old Testament

1.

Isa. 13:10 For the stars of heaven and the constellations thereof shall not give their light: the sun shall be darkened in his going forth, and the moon shall not cause her light to shine.

• Takes place in connection with the Day of the LORD (Isa. 13:9), the day of His wrath and fierce anger (Isa. 13:13), when God will "lay the land desolate: and … shall destroy the sinners thereof out of it” (Isa. 13:9)
• The shaking of the heavens and removing earth out of her place (Isa. 13:13)

2.

Isa. 24:23 Then the moon shall be confounded, and the sun ashamed, when the LORD of hosts shall reign in mount Zion, and in Jerusalem, and before his ancients gloriously.

• Takes place in connection with the Day of the LORD, or "that day" (Isa. 24:21)
• Will devastate the earth, turn it upside down and disperse its inhabitants (Isa. 24:1) because they have defiled the earth and broken the everlasting covenant (Isa. 24:5)
• Only a few people will remain (Isa. 24:6)
• The windows from on high are opened and the foundations of the earth shaken (Isa. 24:18) so that the earth is dissolved (Isa. 24:19) and reels to and fro like a drunkard (Isa. 24:20)
• On that day, the LORD ”shall punish the host of the high ones that are on high, and the kings of the earth upon the earth” (Isa. 24:21) and they ”shall be gathered together, as prisoners are gathered in the pit … and after many days shall they be visited” (Isa. 24:22)
• Can be a reference to the New Heavens and Earth where God is the source of light (Rev. 22:5)

3.

Ezek. 32:7 And when I shall put thee out, I will cover the heaven, and make the stars thereof dark; I will cover the sun with a cloud, and the moon shall not give her light.

• Tells about the destruction of Egypt and its king, the Pharaoh (Ezek. 32:2), which will have a burial place with the numerous pagan nations that are slain with the sword (Ezek. 32:32)
• Cloud covers the sun, the stars are dark (Ezek. 32:7)

4.

Joel 2:10 The earth shall quake before them; the heavens shall tremble: the sun and the moon shall be dark, and the stars shall withdraw their shining:

• Takes place in connection with the Day of the LORD, which is a day of clouds and thick darkness (Joel 2:1, 2) and on which the people are gathered and called for a solemn assembly (Joel 2:15, 16) by blowing the trumpet in Zion (Joel 2:1, 15)
• The Bridegroom leaves his chamber and the Bride from her closet (Joel 2:16)
• Because Israel is about to be attacked by ”a great people …there hath not been ever the like, neither shall be any more after it” (Joel 2:2)
• The stars will also be darkened, the earth will quake and the heavens tremble (Joel 2:10)
• It is said about the Day of the LORD that it is great and so terrifying that "who can abide it?” (Joel 2:11, cf. Rev. 6:17)
• People are ”also now”, when this event takes place, urged to turn to the LORD their God in repentance so that they could have mercy (Joel 2:12-14, 17)
• The LORD will be jealous for his land, protect his people and nourish them and have mercy on them in pity (Joel 2:18-20)

5.

Joel 2:31 The sun shall be turned into darkness, and the moon into blood, before the great and the terrible day of the LORD come.

• Acording to the verse, takes place  before the Day of the LORD (Joel 2:31), when "whosoever shall call on the name of the LORD shall be delivered” and that the deliverance will be in Mount Zion and in Jerusalem (Joel 2:32)

6.

Joel 3:15 The sun and the moon shall be darkened, and the stars shall withdraw their shining.

• Takes place in connection with the Day of the LORD when Israel is about to be attacked (Joel 3:14)
• When the LORD roars from his dwelling place (Joel 3:17) so that the heavens and earth will shake (Joel 3:16) and the stars will withdraw their shining (Joel 3:15), but the LORD ”will be the hope of his people, and the strength of the children of Israel” (Joel 3:16)
• Judah will be inhabited forever, but Egypt and Edom will be desolate because they attacked Judah (Joel 3:19-20)
• The LORD will cleanse the blood of Judah that he has not cleansed (Joel 3:21)

New Testament

7.

Matt. 24:29 Immediately after the tribulation of those days shall the sun be darkened, and the moon shall not give her light, and the stars shall fall from heaven, and the powers of the heavens shall be shaken:

• Takes place after the Abomination of Desolation (Matt. 24:15) and the Great Tribulation (Matt. 24:21) before the appearance of the sign of the Son of Man in heaven and the coming of the Son of Man in the clouds of heaven with power and great glory (Matt. 24:30) to gather his Elect with the angels he has sent while the sound of a great trumpet is heard (Matt. 24:31)
• The stars will fall from heaven and the powers of the heavens will be shaken (Matthew 24:29)

8a.

Mark 13:24 But in those days, after that tribulation, the sun shall be darkened, and the moon shall not give her light,

• Takes place after the Abomination of Desolation (Mark 13:14) and after an uncomparable Tribulation (Mark 13:19) before the coming of the Son of Man in the clouds with great power and glory (Mark 13:26) to gather his Elect with the angels he has sent (Mark 13:27)
• The stars of heaven will fall and the powers that are in heaven will be shaken (Mark 13:25)

8b.

Luke 21:25 And there shall be signs in the sun, and in the moon, and in the stars; and upon the earth distress of nations, with perplexity; the sea and the waves roaring;

• Speaks of signs instead of darkening, is comparable to Matt. 24:29 and Mark 13:24
• Takes place after the siege and desolation of Jerusalem (Luke 21:20) and after giving it to the Gentiles to be trodden down (Luke 21:24, cf. Rev. 11:2) and after the great distress in the land and the wrath upon Israel (Luke 21:23) and before the coming of the Son of Man in a cloud with power and great glory (Luke 21:27)
• Shaking of the powers of heaven (Luke 21:26) and roaring of the sea and waves (Luke 21:25)

9.

Acts 2:20 The sun shall be turned into darkness, and the moon into blood, before that great and notable day of the Lord come:

• Reference to the Book of Joel (Joel 2:31)

10.

Rev. 6:12 And I beheld when he had opened the sixth seal, and, lo, there was a great earthquake; and the sun became black as sackcloth of hair, and the moon became as blood;

• Takes place when the Lamb opens the sixth seal (Rev. 6:12) in connection with the beginning of the great day of wrath of God and the Lamb (Rev. 6:16-17)
• Great earthquake (Rev. 6:12), the stars of heaven falling to the earth (Rev. 6:13), the heaven departing like a scroll being rolled together, every mountain and island moved out of their places (Rev. 6:14)

11.

Rev. 8:12 And the fourth angel sounded, and the third part of the sun was smitten, and the third part of the moon, and the third part of the stars; so as the third part of them was darkened, and the day shone not for a third part of it, and the night likewise. 

• Takes place in connection with the soinding of the fourth trumpet and affects a third of the sun and the moon so that they do not give their light for a third of the night and day (Rev. 8:12)
• The stars also darken in a similar way (Rev. 8:12)

Auringon ja kuun pimeneminen Raamatussa

Aurinko ja kuu ovat ensinnäkin tärkeitä, koska ne ovat valonlähteensä lisäksi merkkeinä ihmisille ajankulusta sekä ajoista (1. Moos. 1:14) eli aikakausista, niiden muutoksista, alkamisista ja loppumisista. Auringon ja kuun pimeneminen saattavat siis merkitä hyvin synkeän ajanjakson alkamista.

Auringon ja kuun pimeneminen mainitaan Raamatussa yhteensä 12 kertaa, 7 kertaa Vanhan Testamentin puolella ja 5 kertaa Uudessa Testamentissa. Kuudessa kohtaa tämän mainitaan tapahtuvan Herran (Vihan, Herran Vihan Hehkun) Päivänä (2, 3, 5, 6, 7, 11), tarkemmin sanottuna ennen sen alkamista (6, 11). Pimentymisen yhteydessä mainitaan tapahtuvaksi myös maanjäristys (2, 5, 11), maan halkeaminen ja ”hoipertelu” (3), taivaan (voimien) järkkyminen (2, 5, 8, 9a, 9b), taivaan kääriytyninen kokoon (11), tähtien pimeneminen (5, 7, 12), tähtien putoaminen maahan (8, 9a, 11), meren ja aaltojen pauhaaminen (9b) sekä vuorten ja saarten siirtyminen sijoiltansa (11).

Ilmiön todennäköinen aiheuttaja ovat pilvet (4, 5) ja se on merkkinä (9b) maan tyhjentämisestä (2, 3) hävittämällä sen syntiset asukkaat, niin että vain vähän ihmisiä jää jäljelle (3) selä maan muodon mullistamisesta, koska sen asukkaat ovat saastuttaneet maan rikkomalla iankaikkisen liiton (3). Ihmisiä kuitenkin kehotetaan vielä tämänkin tapahtuman kohdatessa kääntymään Jumalan puoleen katumuksessa (5) ja huutamaan avuksi Hänen nimeään pelastuakseen (6). Tällöin Herra lupaa olevansa ”Israelin lasten turva” (7) ja kiivailee kansansa puolesta, säälii, ruokkii ja suojelee sitä (5, 7).

Jooelin kirjassa kerrotaan mielenkiintoisesti, että auringon ja kuun pimenemisen yhteydessä puhalletaan pasunaan kansan koollekutsumiseksi juhlakokoukseen, pyhään seurakuntakokoukseen, jolloin myös Ylkä lähtee huoneestansa ja Morsian kammiostansa (5). He eivät siis lähde yhdessä samasta paikasta. Syyksi tälle tapahtumalle kerrotaan se, että Israeliin ollaan hyökkäämässä (5, 7), jolloin Herra ärjyy asuinpaikastaan (7) ja pelastuneet ovat Siionin vuorella ja Jerusalemissa (6).

Evankeliumeissa Matteus, Markus ja Luukas auringon ja kuun pimeneminen kuvataan tapahtuvaksi Hävityksen Kauhistuksen (8, 9a) ja (Suuren, 8) Ahdistuksen (9a) tai Hädän (9b) päivien jälkeen ja ennen Ihmisen Pojan tulemista pilvissä (8, 9a) tai pilvessä (9b) kokoamaan Valittunsa lähettämiensä enkelten välityksellä (8, 9a). Matteus mainitsee myös Suuren Pasunan soivan tällä hetkellä (8). Mielenkiintoisesti Luukas ei mainitse Hävityksen Kauhistusta ollenkaan, vaan sanoo Valittujen paon tapahtuvan kun Jerusalem on piiritettynä ja sen hävityksen olevan lähellä, jolloin se annetaan pakanoiden tallattavaksi kunnes pakanoiden ajat täyttyvät (9b).

Ilmestyskirjassa auringon ja kuun pimeneminen mainitaan kahteen otteeseen, ensin kuudennen sinetin kohdalla (11) ja toistamiseen neljännen pasunan kohdalla (12). Jälkimmäisessä pimeneminen koskee vain yhtä kolmasosaa niiden loistamisesta sekä päivää että yötä kohden.

Kuudennen sinetin kohdalla tapahtuva auringon ja kuun pimeneminen sisältää myös muita Vanhan Testamentin profeettojen ja Uuden Testamentin Apostolien mainitsemia merkkejä ja sijoittuu tapahtuvaksi Jumalan ja Karitsan Vihan Päivän alun yhteydessä (11), ennen maan tuomiota pasunoin ja vihan maljoin sekä siis hyvissä ajoin ennen Jeesuksen Toista Tulemusta maan päälle. Tästä hetkestä maan kaikki asukkaat sanovat profeetta Jooelin sanoin, että ”kuka voi (sitä) kestää” (Ilm. 6:17, Jooel 2:11).

Vanha Testamentti 

1.

Saarn. 12:2 "Nämä eivät minua miellytä"; ennenkuin pimenee aurinko, päivänvalo, kuu ja tähdet, ja pilvet palajavat sateen jälkeenkin -

• Mahdollisesti vertaus ihmisen vanhuudesta ja kuolemasta, mutta myös vaikeista ajoista joskus tulevaisuudessa, jolloin ”pelätään mäkiä”, ”tiellä on kauhuja” ja ”valittajat kiertelevät kaduilla” (Saarn. 12:5). 

 2. 

Jes. 13:10 Sillä taivaan tähdet ja Kalevanmiekat eivät loista valollansa, aurinko on pimeä noustessansa, kuu ei kirkkaana kumota.

• Tapahtuu Herran Päivän (Jes. 13:9), Hänen vihansa hehkun päivän (Jes. 13:13) yhteydessä, jolloin Jumala tulee ”tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset (Jes. 13:9). 
• Taivaan ”järistys” ja maanjäristys (Jes. 13:13) 

3. 

Jes. 24:23 Ja kuu punastuu, ja aurinko häpeää, sillä Herra Sebaot on kuningas Siionin vuorella ja Jerusalemissa, ja hänen vanhintensa edessä loistaa kirkkaus.

• Tapahtuu Herran Päivän eli ”sen päivän” yhteydessä (Jes. 24:21)
• Tulee tekemään tyhjäksi maan, mullistamaan sen muodon ja hajottamaan sen asukkaat (Jes. 24:1), koska he ovat saastuttaneet maan ja rikkoneet iankaikkisen liiton (Jes. 24:5)
• Ihmisiä jää jäljelle vain vähän (Jes. 24:6)
• Taivaan akkunat aukeavat ja maan perustuksen järkkyvät (Jes. 24:18), niin että maa halkeaa (Jes. 24:19) ja hoippuu ja hoipertelee niin kuin juopunut (Jes. 24:20)
• Sinä päivänä Herraa kostaa ”korkeuden sotajoukoille korkeudessa ja maan kuninkaille maan päällä” (Jes. 24:21) ja heidät sidotaan ja vangitaan vankikuoppaan pitkäksi aikaa, kunnes heitä taas etsiskellään (Jes. 24:22) 

4. 

Hes. 32:7 Minä peitän taivaan, kun sinut sammutan, ja puen mustiin sen tähdet; auringon minä peitän pilviin, eikä kuu anna valonsa loistaa.

• Kertoo Egyptinn ja sen kuninkaan eli faraon tuhosta (Hes. 32:2), joka on oleva hautapaikka lukuisten miekalla surmattujen pakanakansojen kanssa (Hes. 32:32)
• Pilvet peittävät auringon (Hes. 32:7) 

 5. 

Jooel 2:10 Niitten edessä maa vapisee, ja taivaat järkkyvät; aurinko ja kuu käyvät mustiksi, ja tähdet kadottavat valonsa.

• Tapahtuu Herran Päivän yhteydessä, joka on pilvien ja pilkkopimeän päivä (Jooel 2:2) ja jjolloin kootaan kansa ja kutsutaan koolle juhlakokous, pyhä seurakuntakokous (Jooel 2:15, 16) soittamalla pasunaan Siionissa (Jooel 2:1, 15)
• Ylkä lähtee huoneestansa ja Morsian kammiostansa (Jooel 2:16) ⁃ Sillä vuorille ”levinneenä niinkuin aamurusko on lukuisa ja väkevä kansa, jonka vertaista ei ole ollut ikiajoista asti eikä tämän jälkeen enää tule” (Jooel 2:2)
• Myös tähdet pimenevät, maa vapisee ja taivaat järkkyvät (Jooel 2:10) ⁃ Herran Päivästä sanotaan, että se on suuri ja peljättävä niin että ”kuka voi sitä kestää?” (Jooel 2:11, vrt. Ilm. 6:17)
• Ihmisiä kehotetaan ”vielä nytkin” kääntymäön Herran puoleen katumuksessa, jotta Hän armahtaisi (Jooel 2:12-14, 17)
• Herra kiivailee kansansa puolesta, suojelee ja ravitsee heitä ja armahtaa heitä säälissä (Jooel 2:18-20) 

6. 

Jooel 2:31 aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä

• Tapahtuu jakeen mukaan ennen Herran Päivää (Jooel 2:31), jolloin ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu” ja että pelastuneet ovat Siionin vuorella ja Jerusalemissa (Jooel 2:32) 

7. 

Jooel 3:15 Aurinko ja kuu käyvät mustiksi, ja tähdet kadottavat valonsa.

• Tapahtuu Herran Päivän yhteydessä kun israelia vastaan ollaan hyökkäämässä (Jooel 3:14)
• Silloin Herra örjyy asuinpaikastaan (Jooel 3:17) niin että taivas ja maa järkkyvät (Jooel 3:16) ja tähdet kadottavat valonsa (Jooel 3:15), mutta ”Herra on kansansa suoja, Israelin lasten turva” (Jooel 3:16)
• Juuda tulee asutuksi iankaikkisesti, mutta Egypti ja Edom autioiksi, koska he hyökkäsivät Juudaa vastaan (Jooel 3:19-20)
• Juuda julistetaan puhtaaksi verivelasta, josta Jumala ei ole sitä vielä puhtaaksi julistanut (Jooel 3:21)
• Tähdet kadottavat valonsa (Jooel 3:15)

 Uusi Testamentti 

 8.

Matt. 24:29 Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät.

• Tapahtuu Hävityksen Kauhistuksen (Matt. 24:15) ja Suuren Ahdistuksen jälkeen (Matt. 24:21) ennen Ihmisen Pojan merkin näkymistä taivaalla ja Ihmisen Pojan tulemista taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella (Matt. 24:30) kokoamaan Valittunsa lähettämiensä enkelien välityksellä suuren pasunan pauhatessa (Matt. 24:31)
• Tähdet putoavat taivaalta ja taivaitten voimat järkkyvät (Matt. 24:29) 

9a. 

Mark. 13:24 Mutta niinä päivinä, sen ahdistuksen jälkeen, aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa,

• Tapahtuu Hävityksen Kauhistuksen (Mark. 13:14) ja vertaansa vailla olevan ahdistuksen jälkeen (Mark. 13:19) ennen Ihmisen Pojan tulemista pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella (Mark. 13:26) kokoamaan Valittunsa lähettämiensä enkelien välityksellä (Mark. 13:27)
• Tähdet putoilevat taivaalta ja taivaan voimat järkkyvät (Mark. 13:25) 

9b. 

Luuk. 21:25 Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat.

• Puhuu pimenemisen sijaan merkeistä, on asiayhteydestään rinnastettavissa Matt. 24:29 ja Mark. 13:24
• Tapahtuu Jerusalemin piirityksen ja hävityksen (Luuk. 21:20) ja pakanoille tallattavaksi antamisen (Luuk. 21:24, vrt. Ilm. 11:2) sekä maan päällä olevan suuren hädän ja Israelia vastaan olevan vihan (Luuk. 21:23) jälkeen, ennen Ihmisen Pojan tulemista pilvessä suurella voimalla ja kirkkaudella
• Taivaitten voimien järkkyminen (Luuk. 21:26) ja meren ja aaltojen pauhaaminen (Luuk. 21:25) 

10. 

Ap.t. 2:20 Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja julkinen.

• Viittaus Jooelin kirjaan (Jooel 2:31) 

 11. 

Ilm. 6:12 Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin; ja tuli suuri maanjäristys, ja aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi,

• Tapahtuu Karitsan avatessa kuudennen sinetin (Ilm. 6:12) Jumalan ja Karitsan Vihan Päivän alun yhteydessä (Ilm. 6:17)
• Maanjäristys (Ilm. 6:12), taivaan tähtien putoaminen maahan (Ilm. 6:13), taivaan väistyminen pois niin kuin kokoon käärittävä kirja(rulla) sekä kaikkien vuorten ja saarien siirtyminen sijoiltansa (Ilm. 6:14)

12. 

Ilm. 8:12 Ja neljäs enkeli puhalsi pasunaan; niin kolmas osa auringosta ja kolmas osa kuusta ja kolmas osa tähdistä lyötiin vitsauksella, niin että kolmas osa niistä pimeni ja päivä kolmannelta osaltaan oli valoton, ja niin myös yö.

• Tapahtuu neljännen pasunan puhaltamisen yhteydessä ja koskee niiden kolmasosaa niin etteivät ne anna valoa kolmasosana yötä ja päivää (Ilm. 8:12)
• Myös tähdet pimenevät vastaavalla tavalla (Ilm. 8:12)

 

Tempauksen ajankohta Raamatun mukaan

 

Matteuksen Evankeliumin 24:nnessä luvussa Jeesus kuvaa Tempausta seuraavasti:

24:29 Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät.
24:30 Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella.

Matt. KR38

Tämä kuvaus käy yhteen Ilmestyskirjan 6:ssa luvussa kuvatun kuudennen sinetin aukaisemisen jälkeisiin tapahtumiin:

6:12 Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin; ja tuli suuri maanjäristys, ja aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi,
6:13 ja taivaan tähdet putosivat maahan, niinkuin viikunapuu varistaa raakaleensa, kun suuri tuuli sitä pudistaa,
6:14 ja taivas väistyi pois niinkuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltansa.
6:15 Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin
6:16 ja sanoivat vuorille ja kallioille: "Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta!
6:17 Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?"

Ilm. KR38

Auringon ja kuun pimentyminen sekä taivaan ja maan järkkyminen ovat Raamatussa kertaluonteisia tapahtumia, jotka profeetta Jooelin mukaan tapahtuvat juuri ennen suurta ja peljättävää Herran päivää (Jooel 2:31).

Jeesus jatkaa Matteuksen Evankeliumin 24:nnen luvun jakeessa 31:

24:31 Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.

Matt. KR38

Tämä sopii hyvin yhteen Ilmestyskirjan 7:nnen luvun kanssa, jossa enkelit pidättävät kaikkia neljän ilmansuunnan tuulia merkitäkseen kaksitoistatuhatta ihmistä jokaisesta Israelin kahdestatoista sukukunnasta.

7:1 Senjälkeen minä näin neljä enkeliä seisovan maan neljällä kulmalla ja pitävän kiinni maan neljää tuulta, ettei mikään tuuli pääsisi puhaltamaan maan päälle eikä meren päälle eikä yhteenkään puuhun.
...
7:3 ja sanoi: "Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää myös puita, ennenkuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain otsaan".
7:4 Ja minä kuulin sinetillä merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä kaikista Israelin lasten sukukunnista.

Ilm. KR38

Tämän jälkeen Taivaaseen ilmestyy lukematon joukko ihmisiä kaikista maailman kansoista ja kielistä, jotka tulevat "siitä Suuresta Ahdistuksesta" seuraavan jakeen mukaan:

7:14 Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen". Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä

Ilm. KR38

Jeesuksen Matteuksen Evankeliumin 24:nnen luvun jakeessa 31 kuvaama suuri pasuna sopii Raamatun monista eri pasunoista parhaiten yhteen apostoli Paavalin mainitseman pasunan kanssa, joka soi Tempauksen yhteydessä. Tämä pasuna on koollekutsumisen merkkiääni, viimeinen laatuaan maan päällä, eikä sitä pidä sekoittaa Ilmestyskirja 11:15 mainittuun seitsemänteen pasunaan, joka on enkelin soittama, tuomiota ilmoittava pasuna.

Paavali kuvaa Tempauksen tapahtumia seuraavasti:

15:52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.

1. Kor. KR38

4:16 Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;
4:17 sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.

1. Tess. KR38

Jeesuksen palaaminen maan päälle kaikkien Pyhiensä kanssa (1. Tess. 3:13), niin että Hänen jalkansa koskettavat maan pintaa (Sak. 4:14), on kuvattu Matteuksen Evankeliumin 25:nnessä luvussa:

25:31 Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.

Matt. KR38

Jeesus ei tässä yhteydessä mainitse Tuhatvuotista maan päällistä Valtakuntaansa, sillä se julkistetaan vasta Ilmestyskirjassa. Sekä Matteus 24 että 25 ja Ilmestyskirja ovat tulevista tapahtumista kertovia profetioita, jotka alkavat siitä ajankohdasta jolloin ne annettiin (Ilm. 1:1). Jeesus ei puheessaan myöskään erittele tapahtumien kestoa tai ajoituksia. Nämä yksityiskohtaisemmat tiedot antaa Ilmestyskirjassa Johannekselle sama, mutta jo ylösnoussut Jeesus Kristus. Loppuosa Matteus 25:stä on selkeä kuvaus niin sanotusta Viimeisestä Tuomiosta (Ilm. 20), joka tapahtuu Tuhatvuotisen Valtakunnan jälkeen ennen iankaikkisten uuden maan ja taivaan luomista.

Jeesuksen paluu maan päälle eli paremmin tunnettuna nimellä Toinen Tulemus, on kuvattu Ilmestyskirjan lopussa seuraavasti:

19:11 Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa.
...
19:14 Ja häntä seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaan sotajoukot, puettuina valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen.

Ilm. KR38

Yllä olevien Raamatun kohtien mukaan Tempaus tapahtuu hyvin todennäköisesti juuri ennen kuudennen sinetin avaamista ja Herran päivän alkua (Ilm. 6:17). Jeesuksen Toinen Tulemus tapahtuu taas puolestaan Herran päivän lopussa. "Herran päivä" on synonyymi lopunajan seitsemälle viimeiselle vuodelle, jotka tunnetaan myös nimellä Danielin Seitsemäskymmenes Vuosiviikko (Dan. 9:24-27) tai Jaakobin Vaiva (Jer. 30:7).

Matteuksen Evankeliumin luvussa 24 Jeesus vertaa Hänen Toisen Tulemuksensa aikaa Nooan aikoihin. Nooan aikoihin Jumala puhdisti syntisen maailman vedellä, mutta Toisessa Tulemuksessa Hän puhdistaa sen tulella. Aivan kuten Nooa nostettiin maan tulvavesien ylitse, niin myös Jeesukselle uskollinen Seurakunta nostetaan Taivaaseen pois tuomioiden tieltä. Ja aivan kuten Nooa oli vanhurskas Jumalan silmissä, niin ovat myös tosiuskovat. Heidät on pesty puhtaaksi Vapahtajansa Verellä, eikä heitä tarvitse puhdistaa enää uudelleen. Tämä on syy Tempaukselle.

On selvää, että Jeesus on jo tälläkin hetkellä maailmankaikkeuden korkein hallitsija. Mutta kuten maallisten kuninkaittenkin kohdalla, valtakunnassa voi syttyä kapina, varsinkin jos kuningas on pitkään poissa. Matteuksen Evankeliumin luvuissa 24 ja 25 Jeesus antaa meille kaksi vertausta, joissa Hän vertaa Valtakuntaansa herraan, joka lähtee matkalle ja jättää palvelijansa huolehtimaan omaisuudestaan. Jotkut palvelijoista vaipuvat laittomuuksiin ja kohtelevat huonosti isäntänsä omaisuutta ja muita palvelijoita. Isännän palatessa odottamatta kotiin, hän rankaisee ja hävittää tottelemattomat huonot palvelijat, kun taas hyvät palvelijat palkitaan heidän uskollisuudestaan ja hyvistä teoistaan. Nämä vertaukset paljastavat syyn lopunajan viimeiselle seitsemälle vuodelle: Jeesus tulee takaisin maan päälle tuomitsemaan sen sekä asettamaan iankaikkisen rauhan. Ja mikä tärkeintä, Jumala suunnitteli tämän ajanjakson saattaakseen omaisuuskansansa Israelin takaisin yhteyteensä, heidän tunnustaessaan Jeesuksen Herrakseen ja Vapahtajakseen, Messiaaksi, jonka he kerran hylkäsivät.

Tämä tutkielma ei ota kantaa yllä olevissa Raamatun jakeissa esiintyvien ihmisryhmien henkilöllisyyteen, nimittäin Valitut (Matt. 24:31), 144 000 Sinetöityä (Ilm. 7:4) sekä lukematon kansanjoukko, joka ilmestyy Taivaaseen kuudennen ja seitsemännen sinetin välillä (Ilm. 7:9). Ilmestyskirjassa on myös muita mahdollisuuksia Tempauksen ajoitukselle, esimerkiksi Johanneksen kutsuminen Taivaaseen suuren trumpetin äänellä (Ilm. 4:1) ja Ilmestyskirjan 11. luvun Kahden Todistajan Ylösotto. Parhaimmillaan nämä voisivat olla myös kuvauksia useiden eri ihmisryhmien Tempauksista, joista kuudennen sinetin Tempaus on näkyvin. Se, että ihmisiä ilmestyy Taivaaseen Ilmestyskirjan 7. luvussa, todistaa, että Tempaus, Ylösotto on tapahtunut. Ihmisten lukematon määrä puolestaan viittaa siihen, että kyseessä on Pääsato.

Jeesus mainitsee Matteuksen Evankeliumin luvuissa 24 ja 25, että Ihmisen Pojan merkkiä ja Hänen tulemistaan pilvissä edeltää Hävityksen Kauhistus (Matt. 24:15-20) sekä Suuri Ahdistus (Matt. 24:21), Hävityksen Kauhistuksen ollessa luultavasti jonkinlainen aloitustapahtuma Juudeassa. Jeesus mainitsee sanat "noina päivinä" neljä kertaa Hävityksen Kauhistuksen ja Suuren Ahdistuksen yhteydessä. Näin ollen nämä tapahtumat eivät välttämättä ole kovin pitkäkestoisia ja ne voidaan laskea päivissä vuosien sijaan. Tämä on vastoin tavanomaista näkemystä, jonka mukaan Suuri Ahdistus olisi joko kolmen ja puolen tai enintään seitsemän vuoden mittainen. Tämän tekstin päätelmänä on, että Suuri ahdistus voi itse asiassa olla suhteellisen lyhyt, erittäin kovan ahdistuksen ajanjakso, joka leviää maailmanlaajuiseksi juuri ennen Herran päivän alkua. Tämä ei tarkoita, että jäljellä olevat viimeiset vuodet olisivat missään nimessä helppoja Israelille tai muille jälkeen jääneille ihmisille. Päinvastoin, koko Danielin Seitsemäskymmenes Vuosiviikko on valtavan Ahdistuksen ja Tuomioiden aikaa.

Mikäli Jeesuksen Ilmestyskirjan luvussa 3, jakeessa 10 mainitsema Koetuksen Hetki, "joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat" on sama kuin Suuri Ahdistus, niin tosiuskovat voisivat olla maan päällä näkemässä valtaisan, mahdollisesti ydinaseilla tapahtuvan hyökkäyksen Israelia vastaan,  mutta eivät paljon pidempään. Hesekielin kirjan luvun 38 mukaan Googin hyökkäys Israelia vastaan on se hetki, joka sytyttää Jumalan vihan maan kansoja kohtaan. Ilmestyskirjassa tämä viha ja Herran päivä alkavat kuudennesta sinetistä (Ilm. 6:17) ja 1. Tess. 1:10 ja 5:9 mukaan meitä ei ole määrätty tulevaiseen vihaan, vaan Pelastumaan siitä Jeesuksen Kristuksen kautta.

Timing of the Rapture According to the Bible

 

In Matthew 24 Olivet Discourse Jesus depicts the Rapture as follows:

24:29 Immediately after the tribulation of those days shall the sun be darkened, and the moon shall not give her light, and the stars shall fall from heaven, and the powers of the heavens shall be shaken:
24:30 And then shall appear the sign of the Son of man in heaven: and then shall all the tribes of the earth mourn, and they shall see the Son of man coming in the clouds of heaven with power and great glory.

Matt.  KJV 1789

This description is in accordance with the events following the opening of the Sixth Seal as described in the Book of Revelation chapter 6:

6:12 And I beheld when he had opened the sixth seal, and, lo, there was a great earthquake; and the sun became black as sackcloth of hair, and the moon became as blood;
6:13 And the stars of heaven fell unto the earth, even as a fig tree casteth her untimely figs, when she is shaken of a mighty wind.
6:14 And the heaven departed as a scroll when it is rolled together; and every mountain and island were moved out of their places.
6:15 And the kings of the earth, and the great men, and the rich men, and the chief captains, and the mighty men, and every bondman, and every free man, hid themselves in the dens and in the rocks of the mountains;
6:16 And said to the mountains and rocks, Fall on us, and hide us from the face of him that sitteth on the throne, and from the wrath of the Lamb:
6:17 For the great day of his wrath is come; and who shall be able to stand?

Rev. KJV 1789

The darkening of the sun and the moon and the shaking of the heavens and the earth are one-time events in the Bible taking place just before the great and terrible Day of the LORD as told us by the Prophet Joel (Joel 2:31).

Jesus continues in Matthew 24 verse 31:

24:31 And he shall send his angels with a great sound of a trumpet, and they shall gather together his elect from the four winds, from one end of heaven to the other.

Matt. KJV 1789

This matches with the events of Revelation 7 where angels hold the four winds of the earth to seal the 144 000 Israelites from all the twelve tribes of Israel, twelve thousand from each tribe:

7:1 And after these things I saw four angels standing on the four corners of the earth, holding the four winds of the earth, that the wind should not blow on the earth, nor on the sea, nor on any tree.
...
7:3 Saying, Hurt not the earth, neither the sea, nor the trees, till we have sealed the servants of our God in their foreheads.
7:4 And I heard the number of them which were sealed: and there were sealed an hundred and forty and four thousand of all the tribes of the children of Israel.

Rev. KJV 1789

After this, an unnumbered great multitude from all the people and tongues of the world appear in Heaven. These people are coming out of the Great Tribulation as we are told in the following verse:

7:14 And I said unto him, Sir, thou knowest. And he said to me, These are they which came out of great tribulation, and have washed their robes, and made them white in the blood of the Lamb.

Rev. KJV 1789

The great sound of a trumpet mentioned by Jesus in Matthew 24:31 fits with the Rapture trumpet depicted by Apostle Paul. It is an assembly Trump of God, the last one of its kind to be heard on earth and it is not to be mixed up with the seventh trumpet of judgement sounded by an angel in Revelation 11:15. 

Paul describes the Rapture events as follows:

15:52 In a moment, in the twinkling of an eye, at the last trump: for the trumpet shall sound, and the dead shall be raised incorruptible, and we shall be changed.

1 Cor. KJV 1789

4:16 For the Lord himself shall descend from heaven with a shout, with the voice of the archangel, and with the trump of God: and the dead in Christ shall rise first.
4:17 Then we which are alive and remain shall be caught up together with them in the clouds, to meet the Lord in the air: and so shall we ever be with the Lord.

1 Thess. KJV 1789

The Return of Jesus to the earth with all His Saints (1 Thess. 3:13) so that His feet touch the ground (Zech. 14:4) is described by Jesus in Matthew 25:

25:31 When the Son of man shall come in his glory, and all the holy angels with him, then shall he sit upon the throne of his glory.

Matt. KJV 1789

Jesus does not mention His Thousand-Year Reign on earth in the Olivet Discourse since it is not announced until the Book of Revelation. Both Matthew 24 to 25 and the Book of Revelation are prophecies regarding future events from the point of time onwards when they were given (Rev. 1:1). Jesus also does not mention distinctive timings or duration of events at the Olivet Discourse. This detailed information is given to John by the very same but already resurrected Jesus in the Book of Revelation, hence the name. The remaining passages of the Olivet Discourse are a clear parallel to the so called Great White Throne Judgement (Rev. 20) after the Thousand-Year Reign and before the creation of eternal New Heavens and Earth.

The Return of Christ to the earth or commonly known as the Second Coming is depicted at the end of Book of Revelation as follows:

19:11 And I saw heaven opened, and behold a white horse; and he that sat upon him was called Faithful and True, and in righteousness he doth judge and make war.
...
19:14 And the armies which were in heaven followed him upon white horses, clothed in fine linen, white and clean.

Rev. KJV 1789

According to the above Bible passages the Rapture most probably happens just before the opening of the Sixth Seal and the beginning of the Day of the LORD (Rev. 6:17). In turn the Second Coming takes place at the end of the Day of the LORD. The Day of the LORD is a synonym for the seven final years of the End Times also known as Daniel's Seventieth Week (Dan. 9:24-27) or Jacob's Trouble (Jer. 30:7).

In Matthew 24 Jesus compares the times leading up to His Second Coming to the times of Noah. At the time of Noah God purged the sinful world with water, but at the Second Coming He will purge it with fire. Just as Noah was lifted up over the flood waters of the earth, so will the faithful Congregation be lifted up to Heaven out of harms way. And just as Noah was rightful in the sight of God, so are the True Believers. They are washed clean by the Blood of their Saviour and need no purging again. This is the reason for the Rapture.

What is clear is that Jesus is already the sovereign ruler of the Universe. However, as it is with earthly kings, a rebellion might occur in their kingdom especially whilst the king is away for a long time. In Matthew 24 and 25 Jesus tells us two parables where He compares His Kingdom to a master that goes away on journey and leaves his servants to take care of his belongings. Some of the servants engage in illegal activities and mistreat the possessions of their master and other servants. These bad servants are punished and removed by their master when he unexpectedly arrives, while the good servants are awarded for their loyalty and good deeds. These parables reveal the reason for the final seven years: Jesus comes back to earth to judge it and to bring everlasting peace. Most importantly God planned this period of time to bring His People Israel back to Him by recognising Jesus as their Lord and Saviour, the Messiah they once rejected.

This study does not take a stand on the identities of the groups of people presented in the above Bible verses: the Elect (Matt. 24:31), the 144 000 Sealed (Rev. 7:4) and the Great Multitude appearing in Heaven between seals six and seven (Rev. 7:9). There are also other possibilities for the timing of the Rapture in the Book of Revelation, namely John's calling up to Heaven by a loud trumpet sound (Rev. 4:1) and the resurrection of the Two Witnesses in Revelation 11 for example. Most favourably these might also be implications of several Raptures of different groups of people with the Rapture at the Sixth Seal being the most prominent one. The fact that people show up in Heaven at Revelation 7 proves that a Rapture, Resurrection has taken place and the uncountable number of people suggests that this is the Main Harvest.

Jesus mentions in His Olivet Discourse that the sign of Son of Man and the coming of Him in the clouds are preceded by the Abomination of Desolation (Matt. 24:15-20) and the Great Tribulation (Matt. 24:21) with the Abomination of Desolation probably being a kickoff event in Judea. In the Olivet Discourse Jesus mentions the words "those days" four times in connection with the Abomination of Desolation and the Great Tribulation. Therefore the duration of these events might not be very long, counted in mere days instead of years. This is in contrast with the conventional view that the Great Tribulation is either three and a half or seven years long at the maximum. What is suggested here is that the Great Tribulation is actually a relatively short period of time of intense tribulation spreading worldwide just before the beginning of the Day of the LORD. This does not mean that the remaining final years would be in anyway easy for Israel or the other left behind people. On the contrary, the whole Daniel's Seventieth Week is a time of immense Tribulation and judgements altogether.

If the Hour of Temptation mentioned by Jesus in Revelation 3:10 "which shall come upon all the world, to try them that dwell upon the earth" is the same as the Great Tribulation, then the True Believers in Christ might be on earth just to see an attack of fierce force unfolding on Israel, possibly with nuclear arms, but not much longer. According to Ezekiel 38 an attack by Gog on Israel is the trigger which causes God to unleash His Wrath on the earth. In the Book of Revelation this Wrath and the Day of the LORD begins at Seal Six (Rev. 6:17) and according to 1 Thess. 1:10 and 5:9 we are not appointed to the coming Wrath of God but to be delivered from it by Jesus Christ.

Tulkinta Matteuksen Evankeliumin luvuista 24 ja 25 - Valtakunnan lasten kohtalo

Matteuksen Evankeliumin lukujen 24 ja 25 tulkinta on aloitettava jo tätä edeltävistä luvuista. Niissä kerrotaan kuinka Jeesus saapui aasilla ja sen varsalla ratsastaen Jerusalemiin juuri ennen ristiinnaulitsemistaan ja sai riemullisen vastaanoton juutalaiselta kansalta, jotka ottivat Hänet vastaan odottamanaan Kuninkaana (Matt. 21:4-9). Tämän jälkeen Jeesus joutui kahnauksiin fariseusten ja lainoppineiden kanssa Jerusalemin Temppelissä eli Pyhäkössä, ja nämä yrittivät saada Hänet kiinni sanoistaan, että voisivat vangita Hänet. Fariseukset ja lainoppineet nimittäin ymmärsivät, että Jeesus paljasti heidät sekä vertauksin että suorasanaisesti olevan uskoltaan ulkokullattuja, jotka mieluummin orjuuttavat ihmisiä erilaisten maallisten ikeitten alle kuin päästävät ohitseen Taivaaseen, olematta itse valmiita luopumaan pitämästään vallasta tosiuskon edessä (Matt. 23:13).

Jeesus paljastaa fariseusten ja lainoppineiden tekevän niitä sanoja tekoja kuin heidän esi-isänsä, jotka kivittivät ja surmasivat Jumalan profeettoja (Matt. 23:32). Näillä sanoilla Jeesus tarkoittaa myös juutalaista kansaa ylipäätään, joka on juuri aikomassa ristiinnaulita Messiaansa, sillä osoittamastaan suosiosta huolimatta, he eivät kuitenkaan ota nöyränä saapuvaa Jeesusta vastaan, vaan olisivat halunneet Hänen olevan se voittoisa kuningas, joka heille on luvattu. Tämän vuoksi Jeesus sanoo, että "teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi" (Matt. 23:38) ja että tämä kaikki on tuleva heidän sukupolvensa päälle (Matt. 23:36).

Jeesuksen saapuessa Jerusalemiin kansanjoukot olivat huutaneet Hänen edellään "Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa!" (Matt. 21:9). Luvun 23 viimeisessä jakeessa 39 Jeesus antaa ensimmäisen ennustuksensa juutalaisen kansan kohtalosta lopun päivinä sanoen "tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen'". Tämä tarkoittaa sitä, että lopunajan Suuressa Ahdistuksessa juutalaiset tulevat tunnistamaan Jeesuksen Messiaakseen eli Kristukseksi, sen jonka he ensimmäisessä tulemuksessa hylkäsivät, mutta ovat valmiita vastaanottamaan Hänen Toisessa Tulemuksessaan.

Matteuksen Evankeliumin 24:nnen luvun alussa Jeesus poistuu Jerusalemin Temppelin alueelta Öljymäelle, jossa Hänen Opetuslapsensa kysyvät Häneltä kolmiosoisen kysymyksen:

1. milloin se tapahtuu, viitaten Jeesuksen ennustukseen Temppelin tuhoamisesta (Matt. 24:2),
2. mikä on Hänen Toisen Tulemuksensa ja
3. maailman lopun merkki (Matt. 24:3).

Nämä kysymykset asettavat Jeesuksen tuleville profeetallisille sanoille viitekehyksen, jota vasten Hänen sanojaan on tarkasteltava. Ajanjakso, josta Jeesus Öljymäellä puhuu on sama kuin Ilmestyskirjassa, alkaen ensimmäiseltä vuosisadalta jKr., oletettavasti meidän päivinämme 2000-luvulla tapahtuvaan Toiseen Tulemuksen aina Ilmestyskirjan ja Tuhat Vuotisen Valtakunnan loppuun ja niin sanottuun Viimeiseen Tuomioon asti. Jerusalemin Temppelin tuho tapahtui vuonna 70 jKr. roomalaisten piirityksessä ja Jeesuksen Toinen Tulemus ei siis vielä ole tapahtunut, vaikka merkkejä siitä on jo havaittavissa. Siinä missä Ilmestyskirjan profetia tulevista tapahtumista on kokonaisvaltainen, Öljymäen keskustelussa Jeesuksen sanat painottuvat juutalaisen kansan kohtaloon: Jeesus antaa profetiansa aikana, jolloin toisin kuin Ilmestyskirjassa, Hänen maan päällä oleva ja myös pakanoista koostuva Seurakuntansa ei vielä varsinaisesti ole syntynyt, eikä Jeesusta vielä ole ristiinnaulittu, eikä Hän ole kuoleman voittaneena Ylösnoussut, eikä Häntä ole vielä otettu Taivaisiin Isänsä oikealle puolelle valtaistuimelle istumaan. Jeesus on toisin sanoen vielä ihmisen kaltainen, ihmisen ruumiissa. Tämä on toinen viitekehys, jota vasten Jeesuksen sanoja on tulkittava. Ilmestyskirjassa tämä sama Jeesus on jo Taivaallisessa olomuodossaan ja kertoo Johannekselle Jumalalta saamansa täydellisen kuvauksen lopunaikojen lopun tapahtumista (Ilm. 1:1).

Jakeessa 4 Jeesus varoittaa Opetuslapsiaan siitä, etteivät he antaisi kenenkään eksyttää heitä, sillä "monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä olen Kristus', ja he eksyttävät monta" (Matt. 24:5). Sitten Hän kertoo tapahtumista, jotka voimistuvat kohti Hänen Toista Tulemustaan ja ovat merkkejä siitä, mutta eivät vielä ole loppu (Matt. 24:6b), vaan vasta synnytystuskien alkua, jotka voimistuvat kuten naisen synnytyskivut voimistuvat synnytystä kohden: tulee sotia ja sanomia sodista, kansat ja valtakunnat nousevat toisiaan vastaan ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin. Jeesuksen mukaan heitä vaivataan ja tapetaan ja he joutuvat "kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden" (Matt. 24:9). Näitä tapahtumia on tapahtunut Jeesuksen ajoista lähtien meidän päiviimme asti kiihtyvällä tahdilla. Lisäksi sekä juutalaisia että kristittyjä on vainottu. Juutalaisten kohdalla tähänastiset vainot huipentuivat 1900-luvun puolivälissä toisen maailmansodan aikana.

Jeesus kertoo myös laittomuuden pääsevän valtaan, jonka vuoksi monet ihmiset lankeavat pois uskosta, ilmiantavat ja vihaavat toisiaan ja että "monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta" (Matt. 24:11), mutta kehottaa ihmisiä silti pysymään vahvana loppuun asti, jossa pelastus odottaa (Matt. 24:12). Myös tätä kaikkea on tapahtunut maailmassamme varsinkin juuri 1900-luvun puolivälin jälkeen ja 2000-luvulle tultaessa Kristinuskoa on alettu yleisesti ja avoimesti halveksumaan. 2010-luvulta lähtien sen poistaminen yhteiskunnan rakenteista on kiihtynyt ennennäkemättömällä tahdilla. Jopa mielipiteen ilmaisua kristillisen vakaumuksen pohjalta yritetään saada oikeudellisesti rangaistavaksi teoksi.

Ensimmäisen varman merkin lopun lähenemisestä Jeesus kertoo olevan sen, että "tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa" (Matt. 24:14). Näiden sanojen toteutuminen on erittäin lähellä ellei jo tapahtunut, sillä tieto Jeesuksesta on viety nykyisin jopa täysin muusta maailmasta eristyksissä oleville alueille.

Matteuksen Evankeliumin 24:nnen luvun jakeissa 4-14 Jeesus kertoo siis loppua kohden voimistuvista tapahtumista, joita Hän vertaa raskaana olevan naisen kasvaviin synnytyskipuihin. Varsinainen synnytys kuvataan Ilmestyskirjan 12. luvussa, jossa Israelia symbolisoiva näky taivaalla synnyttää Poikalapsen. Toinen taivaalla näkyvä merkki, lohikäärme eli saatana yrittää nielaista lapsen heti sen synnyttyä, mutta lapsi Temmataan sen edestä turvaan Taivaaseen. Poikalapsi on sekä Jeesus, Seurakunnan Pää että Hänen Ruumiinsa, uskovista koostuva Seurakunta, joka siis Temmataan pois ennen Ahdistuksen aikaa ja saatanan täyttä valtaa maan päällä.

Seuraavaksi Jeesuksen sanat siirtyvät meidän näkökulmastamme tulevaisuuteen. Jakeissa 15-20 Hän kertoo profeetta Danielin puhumasta "hävityksen kauhistuksesta", jonka nähdessään "seisovan pyhässä paikassa", Juudeassa olevien ihmisten tulee paeta vuorille välittömästi palaamatta hakemaan mitään. Kyse on siis hyvin äkillisestä tapahtumasta, mutta ei ole täysin varmaa mitä profeetta Daniel tarkoittaa "hävityksen kauhistuksella". Tämä tapahtuma on voinut saada jo osittaisen täyttymyksensä roomalaisten piirittäessä ja tuhotessa Jerusalemin vuonna 70 jKr., mutta seuraavassa jakeessa 21 Jeesus osoittaa, että tapahtuman täyttymys on edelleen tulevaisuudessa:

24:21 Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule.

Matt.

Roomalaisten toimesta juutalaiset joutuivat jättämään kotimaansa ja lähtemään diasporaan eli hajaannukseen pakanakansojen sekaan. Tämä tapahtui kuten Jeesus oli ennustanut Matteuksen Evankeliumin luvun 23 lopussa, että "heidän huoneensa on jäävä hyljätyksi" (Matt. 23:38). Israelin kansa eli juutalaiset kokivat täydellisen hävityksen, mutta Jeesuksen kertomaa ainutkertaista Suurta Ahdistusta ei vielä ole ollut. Juutalaisten täytyy siis ensin palata kotimaahansa, jotta nämä Jeesuksen sanat voisivat toteutua.

Juutalaisten pako vuorille Juudan erämaahan kuvataan Ilmestyskirjan luvussa 12, jossa Poikalapsen Tempauksen jälkeen maan päälle heitetty lohikäärme eli saatana käy lapsen synnyttäneen vaimon eli Israelin kimppuun. Vaimo kuitenkin pakenee suojaan erämaahan kahdeksi kolmen ja puolen vuoden ajanjaksoksi eli seitsemän vuotisen Ahdistuksen ajan ensimmäiseksi ja toiseksi puolikkaaksi (Ilm. 12:6, 14).

Jakeissa 23-26 Jeesus varoittaa, että tuona aikana ihmisiä yritetään eksyttää, niin kuin Kristus olisi jo maan päällä, ja että vääriä kristuksia ja profeettoja nousee, jotka "tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä" (Matt. 24:24). Nämä väärät kristukset ja väärät profeetat pitävät todennäköisesti sisällään myös Ahdistuksen aikana valtaan nousevat pedot, ensimmäisen merestä nousevan pedon, joka on hyvin todennäköisesti myös Paavalin mainitsema "laittomuuden ihminen" (2. Tess. 2:3) sekä toisen maasta nousevan pedon eli väärän profeetan.

Jakeessa 27 Jeesus kertoo minkälainen Hänen tulemuksensa on tosiasiassa oleva:

24:27 Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus.

Matt.

Jakeissa 23-26 Jeesus myös käsittelee keille Hän erityisesti kohdistaa sanansa. Suurta Ahdistusta lyhennetään Valittujen tähden:

24:22 Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään.

Matt.

Paavali kertoo Roomalaiskirjeessä Valittujen olevan Israelin lapsien eli juutalaisten jäännös (Room. 11:5, 7), joka Ahdistuksen aikana herää palavaan uskoon Jeesusta kohtaan tunnistaen Hänet hylkäämäkseen Messiaaksi. Väärät kristukset ja profeetat yrittävät myös eksyttää, jos mahdollista, Valitutkin:

24:24 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.

Matt.

Suuri Ahdistus alkaa siis todennäköisesti "hävityksen kauhistuksesta". On myös mahdollista, että Jeesuksen sanat "niiden päivien lyhentämisestä" (Matt. 24:22) ja "niiden päivien ahdistuksen jälkeen (Matt 24:29) viittaavat päiviin välittömästi "hävityksen kauhistuksen" jälkeen, ennen kuin Jumala puuttuu tapahtumiin näkyvällä tavalla (Matt. 24:30) Joka tapauksessa "hävityksen kauhistuksen" jälkeen Jeesus kertoo auringon ja kuun pimenevän, tähtien putoavan taivaalta ja taivasten voimien järkkyvän:

24:29 Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät.

Matt.

Tämä on viittaus moneen Herran Päivän tapahtumista kertovaan Raamatunkohtaan, muun muassa profeetta Jooelin kirjaan, joka sanoo tämän tapahtuvan ennen Herran Päivän alkua:

2:31 Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä.

Jooel

Nämä tapahtumat eivät siis tarkoita vielä Ahdistuksen ajan loppua, vaan sen alkua, sillä Jeesuksen kuvaamat tapahtumat vastaavat Ilmestyskirjan kuudennen sinetin aukaisemisen vaikutuksia:

6:12 Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin; ja tuli suuri maanjäristys, ja aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi,
6:13 ja taivaan tähdet putosivat maahan, niinkuin viikunapuu varistaa raakaleensa, kun suuri tuuli sitä pudistaa,
6:14 ja taivas väistyi pois niinkuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltansa.

Ilm.

Seuraavaksi Jeesus kertoo Hänen Toisen Tulemuksensa merkin, Ihmisen Pojan merkin näkyvän taivaalla ja maan sukukuntien parkuvan, koska näkevät Ihmisen Pojan eli Jeesuksen tulevan "taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella" Matt. 24:30). Tämä vastaa Ilmestyskirjan kuudennen sinetin avaamisen seuraumusten jatkoa:

6:15 Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin
6:16 ja sanoivat vuorille ja kallioille: "Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta!
6:17 Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?"

Ilm.

Herran Päivä eli Herran Vihan Suuri Päivä alkaa siis Ilmestyskirjan luvussa 6, kuudennen sinetin aukaisemisen jälkeen.

Seuraavassa jakeessa 31 Jeesus kertoo lähettävänsä enkelinsä kokoamaan Valittuja neljältä ilmansuunnalta suuren pasunan pauhatessa:

24:31 Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.

Matt.

Tämä vastaa Ilmestyskirjan seitsemännen luvun alkua, jossa enkelit pidättelevät kaikkia neljän ilmansuunnan tuulta, että saisivat merkitä "Elävän Jumalan sinetillä" kaksitoistatuhatta henkilöä jokaisesta Israellin lasten eli juutalaisten sukukunnasta, yhteensä 144 000 israelilaista. Nämä henkilöt ovat hyvin todennäköisesti Jeesuksen mainitsemat Valitut eli Israelin Ahdistuksen aikana pelastuva jäännös (Room. 9:27, 11:25).

Jeesuksen mainitsema suuren pasunan ääni on todennäköisesti myös sama pasuna, josta Paavali puhuu 1. Tessalonikalais- ja Korinttilaiskirjeessä (1. Tess. 4:16, 1. Kor. 15:52). Erotuksena Ilmestyskirjan seitsemään pasunaan, Jeesuksen ja Paavalin mainitsema pasuna on Jumalan itsensä soittama koollekutsumisen merkkiääni, kun Ilmestyskirjan pasunat ovat enkeleiden soittamia tuomioista ilmoittavia merkkiääniä. Paavali on myös kertonut meille tämän pasunan salaisuuden, kun taas Ilmestyskirjan seitsemännen pasunan salaisuutta ei meille kerrota, vaan Ilmestyksen saaneen Johanneksen käsketään laittaa sinetin taakse mikä tuo seitsemännen pasunan salaisuus on (Ilm. 10:4, 7), eikä hän saa kirjoittaa siitä. Joka tapauksessa Johannes kertoo lukemattoman joukon uskovia ilmestyvän Taivaaseen jo Ilmestyskirjan  alkupuolella, kuudennen ja seitsemännen sinetin välissä (Ilm. 7:9, 14). Seitsemännen pasunan kohdalla eli todennäköisesti Ahdistuksen ajan puolivälissä hän ei mainitse tapahtuvan Ylösottoa, vaan silloin ilmoitetaan, että "maailman kuninkuus on tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellullensa, ja hän on hallitseva aina ja iankaikkisesti" (Ilm. 11:15). Tempauksesta Paavali kirjoittaa taas, että silloin "kuolema on nielty ja voitto saatu" (1. Kor. 15:54).

Mutta siinä missä Jeesuksen Veressä puhdistautunut Kristuksen Morsian eli Taivaallinen Seurakunta Temmataan ylös pilvissä Herraansa vastaan, jää juutalaisten jäännös Jumalan suojeluksessa koeteltaviksi Ahdistuksen aikaan muun uskomattoman maailman kanssa. Tässä kohtaa Jeesus ei kuitenkaan vielä laskeudu maan kamaralle, vaan tulee lupauksensa mukaisesti hakemaan Morsiamensa luokseen Isänsä kartanoon eli Taivaaseen, että he saisivat olla siellä missä Hänkin on:

14:2 Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?
14:3 Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.

Joh.

Jeesuksen Toinen Tulemus, jossa Hänen jalkansa koskettavat maan pintaa, tapahtuu Ilmestyskirjassa sen lopulla sinettien, pasunoiden ja maljatuomioiden jälkeen luvussa 19 ja Hän palaa silloin maan päälle kaikkien Pyhiensä kanssa. Ilmestyskirja kuvaa tapahtumia kronologisesti eli aikajärjestyksessä, lukuunottamatta lukuja 11-15, joilla on omia sisäisiä kronologioitaan. Luvun 16 alussa Ilmestyskirja palaa takaisin aikajärjestyksessä kulkevaan kerrontaan.

Matteuksen Evankeliumin 24:nnen luvun jakeissa 32-34 Jeesus siirtyy kuvaamaan Hänen tulemustaan ja pelastusta lopunaikojen lopussa vertauksien kautta. Jeesus antaa näissä jakeissa myös tärkeimmän merkkinsä, milloin lopun ajan lopun tapahtumat tulisivat tapahtumaan:

24:32 Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä.

Matt.

Viikunapuuta on yleisesti käytetty Raamatussa kuvaamaan Israelin kansaa ja maata (esimerkiksi Hoos. 9:10). Aiemmin Matteuksen Evankeliumissa Jeesus oli kironnut hedelmättömän viikunapuu, joka kuihtui Hänen ja Opetuslasten silmien edessä (Matt. 21:19). Tämä kuvastaa Israelin kohtaloa roomalaisten käsissä ja Israelin huoneen hylätyksitulemista (Matt. 23:38). Jeesus jatkaa sanomalla:

24:33 Samoin te myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä.

Matt.

Tämä vertaus tarkoittaa sitä, että kun Israel alkaa jälleen osoittamaan elonmerkkejä ja muita Jeesuksen kuvaamia tapahtumia alkaa tapahtumaan, silloin myös Hänen tulemuksensa on lähellä. Tällainen elonmerkki on esimerkiksi 1800-1900-lukujen taitteessa alkanut juutalaisten paluumuutto kotimaahansa sekä erityisesti Israelin valtion perustaminen ja valtaisa, yhä jatkuva paluumuutto toisen maailmansodan jälkimainingeissa.

Jeesus kertoo "kaiken tämän" tapahtuvan ennen kuin "tämä sukupolvi" katoaa (Matt 24:34). Jeesus tarkoittaa tällä sitä sukupolvea joka näkee Israelin valtion synnyn ja on todistamassa sen jälkeen voimistuvia lopunajan lopun merkkejä. Tämä on erotuksena Jeesuksen sanoille "tästä sukupolvesta" edellisessä luvussa 23, jonka tapahtumilla Hän tarkoitti Jerusalemin hävitystä ja Temppelin tuhoa vuonna 70 jKr.

Jeesus myös kertoo, että tarkasta hetkestä jolloin Hänen tulemuksensa tapahtumat alkavat, ei tiedä kukaan, ei edes Hän itse, vain Isä Jumala yksin (Matt. 24:36). Näissä Jeesuksen sanoissa on otettava huomioon se seikka, ettei Hän vielä ole astunut Taivaalliseen olomuotoonsa, vaan on tyhjennetyssä (Fil. 2:7) ja hieman enkeleitä alemmassa olomuodossaan (Hebr. 2:7, 9), ihmisen ruumiissa maan päällä. Juutalaisiin häätapoihin kuuluu myös, että vain sulhasen isä tietää milloin hän tulee lähettämään poikansa noutamaan morsianta miehelään. Nämä Jeesuksen sanat voivat siis pitää paikkansa vielä tänäkin päivänä, vaikka Hän onkin jo saanut voiton kaikesta maallisesta ja korotettu valtaistuimelle Isänsä oikealle puolelle. Jeesus myös kertoo Markuksen Evankeliumissa puhuvansa Opetuslapsilleen aina suorasanaisesti, mutta "ulkopuolella oleville" eli uskomattomille ja epäileväisille ihmisille Hän sanoo puhuvansa vain vertausten kautta (Mark. 4:11). Paavali yhtyy tähän sanoen, ettei meidän ole tarvis tietää aikakausista ja määrähetkistä, sillä me tiedämme, että Herran Päivä alkaa varkain ja sen aiheuttama turmio yllättää ihmiset kuin yhtäkkinen synnytyskipu aikana, jota he luulevat rauhaksi. Paavali sanoo kuitenkin, että uskovia Herran Päivä ei yllätä ja kehottaa heitä valvomaan Herransa tulemuksen merkkejä (1. Tess. 5:1-6).

Valvomiseen kehottaa myös Jeesus vertaamalla tulemustaan Vedenpaisumusta edeltäneeseen aikaan Nooan päivinä, jolloin ihmiset Nooan varoituksista välittämättä viettivät huoletonta ja jumalatonta elämää kunnes vedenpaisumus vei heidät kaikki (Matt. 24:37-39). Hän vertaa tulemuksensa luonnetta myös sellaiseen tapahtumaan, jossa toinen ihminen otetaan ja toinen jätetään (Matt. 24:40-41).

Jeesus kehottaa uskovia valvomaan Hänen tulemustaan "sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee" (Matt. 24:42). Tämän Hän esittää kahdella vertauksella, joista ensimmäisessä Hän vertaa uskovaa ihmistä perheenisään, joka valvoo taloaan varkaiden varalta, eikä sallisi kotiinsa murtauduttavan, jos vain tietäisi minä yövartion hetkenä varas tulee (Matt. 24:43).

Toinen vertaus on palvelijasta, jonka hänen Herransa jättää pitämään huolta palvelusväestään. Autuas palvelija on se, jonka Herra palatessaan löytää näin tekevän, ja hän asettaa hyvän palvelijansa kaiken omaisuutensa hoitajaksi (Matt. 24:45-47). Myös Ilmestyskirja kertoo, että uskovat tulevat tulevassa Tuhatvuotisessa Valtakunnassa hallitsemaan yhdessä Kristuksen kanssa (Ilm. 2:26-27). Huono palvelija on Jeesuksen mukaan taas sellainen, joka sanoo sydämessään, että hänen Herransa viipyy ja alkaa lyömään kanssapalvelijoitaan ja syömään ja juomaan juopuneittein kanssa (Matt. 24:48-49). Tällaisen palvelijan hänen Herransa saapuminen yllättää ja hän "hakkaa palvelijan kappaleiksi" ja määrää hänelle saman kohtalon kuin ulkokullatuille, jossa on oleva "itku ja hammasten kiristys" (Matt. 24:50-51). Itku ja hammasten kiristys on vertaus Ahdistuksen ajasta, jonne myös juutalaiset epäuskonsa tähden joutuvat (Matt. 8:12).

Suurimman osan Matteuksen Evankeliumin 25:stä luvusta Jeesus kertoo vertauksin Jumalan valtakunnan luonteesta ja siitä millä keinoin sinne pääsee. Ensin Hän kertoo taivasten valtakunnan olevan kymmennen neitsyen kaltainen, joista toiset ovat viisaita ja toiset tyhmiä neitsyitä. Viisaat neitsyet ovat varanneet riittävästi öljyä lamppuihinsa, että he näkevät pimeässä ja pääsevät ylkää eli sulhasta vastaan hänen tullessaan yösydännä ja menevät hänen kanssaan hääjuhlaan suljetun oven taakse. Tyhmien neitsyeitten pitää taas lähteä ostamaan lisää öljyä, mutta heidän palatessaan ylkä on jo mennyt (Matt. 25:1-11). He pyytävät päästä mukaan juhliin, mutta ylkä vastaa "Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä" (Matt. 25:12).

Yljän eli Jeesuksen sanat tuntuvat kovilta ja sitä ne ovatkin; niillä joiden lampussa ei ole tarpeeksi öljyä eli Pyhää Henkeä palavaan uskoon, eivät pääse Hänen mukaansa Taivaallisiin Häihin vaan, jäävät maan päälle koeteltaviksi Ahdistuksen aikaan. Palatessaan tyhmillä neitsyillä on kuitenkin riittävästi öljyä eli Pyhää Henkeä, mutta Taivasten valtakunnan ovi pysyy silti kiinni. Tämä saattaa tarkoittaa, että he joutuvat olemaan maan päällä koko Ahdistuksen ajan. Jeesus on kuitenkin luvannut olla päästämättä irti kenestäkään, joka Häneen uskoo. Ilmestyskirjan 3:ssa luvussa Jeesus kehoittaa penseää eli uskoltaan haaleaa Laodikean seurakuntaa myös ostamaan jotakin, "tulessa puhdistettua kultaa" Häneltä, Jeesukselta itseltään (Ilm. 3:18). Jeesus myös sanoo kolkuttavansa niiden ovelle, jotka kuulevat Hänen äänensä ja avaavat ja aterioitsevansa heidän kanssaan (Ilm. 3:20). On siis mahdollista, että Taivasten valtakunnan ovi avautuu vielä uudelleen myös niille, jotka ovat heränneet palavaan uskoon Ahdistuksen aikana.

Tämä vahvistuu Jeesuksen seuraavaksi esittämässä vertuksessa, jossa mies matkustaa "muille maille" ja antaa matkansa ajaksi erisuuruisia osuuksia omaisuudestaan palvelijoittensa huolehdittavaksi (Matt. 25:14-18). Pitkän ajan kuluttua mies eli palvelijoiden Herra palaa ja ryhtyy tilintekoon heidän kanssaan. Muut palvelijat ovat kasvattaneet Herransa omaisuutta, mutta yksi pelokas palvelija ei ole tehnyt omaisuudella mitään. Häneltä otetaan hänen vähäinenkin omaisuutensa pois ja annetaan sille jolla sitä on eniten (Matt. 25:19-28). Jeesus selittää vertausta seuraavasti:

25:29 Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.

Matt.

Huonon palvelijan kohtalo on sama kuin aikaisemminkin, hänet heitetään "ulos pimeyteen", jossa on oleva "itku ja hammasten kiristys" (Matt. 25:30).

Käytännössä Jeesuksen asettama vertaus varoittaa siitä kuinka ihminen tulisi käyttää aikansa maan päällä ollessaan. Kaikki ihmiset joutuvat maailman lopussa vastuuseen ruumissa tekemistään teoista, olivat ne hyviä tai pahoja (2. Kor. 5:10) tai välinpitämättömiä, mutta vain Jeesuksen Veren suojassa olevat ovat automaattisesti vapautetut tästä tuomiosta (Ilm. 20:6).

Matteuksen Evankeliumin 25:nnen luvun jakeessa 31 kuvataan Jeesuksen varsinainen Toinen Tulemus maan päälle Ahdistuksen ajan lopussa. Jeesus ei Matteuksen Evankeliumissa puhu Ilmestyskirjassa kuvatusta Tuhatvuotisesta Valtakuntannasta (Ilm. 20:4, 6), sillä asiasta kerrotaan vasta Ilmestyskirjan myötä ja sen lopussa (Ilm. 20:4, 6).

Loppuosan Matteuksen Evankeliumin 25:ttä lukua Jeesus kertoo ns. Viimeisestä Tuomiosta ennen uuden maan ja taivaan luomista (Ilm. 20:11-15, 21:1). Tällä tuomiolla Jeesus kerää eteensä kaikki maan kansat (Matt. 25:32) ja erottaa heidät niin kuin paimen erottelee lampaat vuohista. Lampaat eli oikeamieliset vanhurskaat Jeesus asettaa oikealle puolelleen, ja antaa heille oikeuden omistaa "se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti" (Matt. 25:34b). Sitten Jeesus kertoo millaisista teoista vanhurskaus koostuu (Matt. 25:35-39), ja että niiden tekeminen on itse asiassa sama kuin ne tehtäisiin Jeesukselle itselleen (Matt. 25:40).

Vasemmalla puolella oleville vuohille Jeesus sanoo "Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä" (Matt. 25:41b). Hän kertoo myös syyn heidän saamalleen tuomiolle, joka on päinvastainen toiminta kuin vanhurskailla (Matt. 25:42-45). Jeesus päättää Öljymäen keskustelunsa sanoihin: "ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään (Matt. 25:46).

Ilmestyskirja nyt – Tulkinta Ilmestyskirjasta

Yleisesti Ilmestyskirja on tulevista tapahtumista kertova näky eli profetia, joka on annettu ensimmäisellä vuosisadalla jKr.

1. Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palvelijoillensa, mitä pian tapahtuman pitää;

Ilm. 1

Profetiassa voi olla myös takaumia ja viittauksia jo menneisiin tapahtumiin, mutta pääpaino on tulevaisuudessa eli tämä asettaa kirjan tapahtumille kontekstin, jota vasten sen kertomia asioita on tulkittava.

Ilmestyskirjan 1., 2., ja 3. luvussa Jeesus käsittelee seitsemän maan päällä olevan seurakunnan hengellistä tilaa ja kohtaloita, ja kertoo heille myös asioita, joita ei vielä tähän päivään mennessä ole tapahtunut eli profetia ulottuu tässä vaiheessa ainakin osin aina nykypäivään asti:

10. Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat.

Ilm. 3

Hänen silmissään uskolliselle Filadelfian seurakunnalle Jeesus sanoo myös, että Hän on avannut heidän eteensä oven.

4. Luvun alussa ilmestyksen saanut Johannes näkee Taivaassa olevan oven avoinna ja pasunan kaltainen ääni kutsuu hänet ylös ja sanoo näyttävänsä mitä seurakunnille kerrottujen tapahtumien jälkeen on tapahtuva:

1. Sen jälkeen minä näin, ja katso: taivaassa oli ovi avoinna, ja ensimmäinen ääni, jonka minä olin kuullut ikäänkuin pasunan puhuvan minulle, sanoi: ”Nouse ylös tänne, niin minä näytän sinulle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva”.

Ilm. 4

Ilmestyskirjan 5. luvussa Johannes on Taivaassa ja näkee valtaistuimella istuvan kädessä kirjakäärön, jossa on seitsemän sinettiä ja itkee koska mistään Taivaasta tai maan päältä ei löydy ketään, joka olisi arvollinen ottamaan käärön ja avaamaan sinetit.

Sitten Johannes näkee teurastetun karitsan kaltaisen olennon eli ristiinnaulitun Jeesuksen, joka on voittanut kuoleman ja on täten arvollinen avaamaan sinetit. Kerrotaan myös, että Hän on verellään ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista. Näistä ihmisistä kerrotaan, että Jeesus on:

10. …tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä.

Ilm. 5

Tähän asti tapahtumat vaikuttavat kulkevan kronologisesti eli aikajärjestyksessä, vaikka 4. luvun alussa siirrytäänkin Taivaaseen, jossa aikaa ei ole. Jeesus ristiinnaulittiin 2000 vuotta sitten, jolloin Hän osti kaikki maailman ihmiset kuningaskunnaksi ja papeiksi, että tulisimme hallitsemaan maan päällä, jos vain uskomme Häneen. Tätä ei vielä ole tapahtunut.

Ilmestyskirjan 6. luvun alussa Karitsa eli Taivaassa hallitseva Jeesus Kristus avaa ensimmäisen sinetin. Neljä ensimmäistä sinettiä ovat luonteeltaan erilaisia kuin muut ja ne kuvataan eri värisinä hevosina, jotka lähetetään matkaan. Näiden sinettien kuvaamien tapahtumien ajoittaminen on vaikeaa, sillä ensimmäisen sinetin vaikutus maan päällä jää epäselväksi ja muiden sinettien kaltaisia tapahtumia on ollut ajanlaskun alun jälkeisessä maailmanhistoriassa useita.

5. sinetti on jo kuitenkin erilainen, mutta sillä ei ole näkyvää vaikutusta maan päällä tai ainakaan tällaista ei mainita. Sinetillä on vaikutusta Taivaassa, jossa Jumalan alttarin alla olevien kristittyjen marttyyrien sielut haluavat tietää kuinka pitkälle Jumala siirtää Tuomioitaan. Heille annetussa vastauksessa on aikaviite, joskin epämääräinen:

11. Ja heille kullekin annettiin pitkä valkoinen vaippa, ja heille sanottiin, että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina, kunnes oli täyttyvä myös heidän kanssapalvelijainsa ja veljiensä luku, joiden tuli joutua tapettaviksi niinkuin hekin.

Ilm. 6

”Vielä vähän aikaa” on tuskin Taivaankaan näkökulmasta kovin pitkä, esimerkiksi vuosisatoja kestävä ajanjakso, ja jos ensimmäiset neljä sinettiä koskettavat koko maapalloa, niin sodan,  jätti-inflaation ja ihmisten massakuolemien jälkeen Ilmestyskirjan ensimmäinen varmasti tunnistettava tapahtuma, Herran Vihan Päivän alku kuudennen sinetin kohdalla on hyvin lähellä. Herra sanoo Hänen Vihansa hehkun leimahtavan kun Goog liittolaisineen yrittää hyökätä Israeliin (Hes. 38).

Ei ole varmaa ovatko ensimmäiset neljä sinettiä vielä ”koetuksen hetkeä” (Ilm. 3:10) tai Suurta Ahdistusta, josta Herra Hänelle uskollisen seurakuntansa pelastaa, mutta Herran Vihaan meitä ei ole määrätty (1. Tess. 5:9), joten seurakunta on poistunut maan päältä viimeistään Ilmestyskirjan 6. luvun lopussa.

7. luvun alussa kerrotaan enkelien merkitsevän yhteensä 144 000 ihmistä kaikista Israelin lasten sukukunnista. Vaikka me pakanakansat olemmekin tulleet uskomme myötä osaksi hengellistä Israelia, niin emme ole kuitenkaan suvultamme Israelin lapsia eli juutalaisia. Paavali kertoo Israelin lapsista pelastuvan vain jäännöksen (Room. 9:27) ja tämän jäännöksen hän nimeää ”valituiksi” (Room. 11:5, 7), jotka Jeesuskin mainitsee Öljymäellä kertoessaan opetuslapsille Toisen Tulemuksensa merkeistä (Matt 24).

Nämä 144 000 ovat siis israelilaisia, jotka ovat heränneet uskomaan Jeesukseen tunnistaessaan Hänet Messiaakseen kuudennen sinetin tapahtumien myötä.

Sitten Johannes näkee Taivaassa lukemattoman joukon ihmisiä maailman kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja hänelle kerrotaan, että nämä ihmiset ovat tulleet siitä Suuresta Ahdistuksesta, jollaista ei ole koskaan aikaisemmin ollut, eikä ole tuleva:

14. …Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.

Ilm. 7

Nämä ovat ihmisiä, jotka eivät ole ennen Ahdistuksen aikaa joko uskoneet Jeesukseen ollenkaan tai ovat olleet uskossaan penseitä eli haaleita, ja siksi jääneet maan päälle koeteltaviksi ja heränneet tänä aikana palavaan uskoon tunnistaessaan Jeesuksen ja todistaessaan Herran Vihan Päivän tapahtumia. Tämän jälkeen he ovat suojassa kaikilta kokemiltaan kauheuksilta ja Jumala itse on pyyhkivä kyyneleet heidän silmistään (ilm. 7:17).

Seurakunnan eli ilman näkemistä Kristukseen uskoneitten Tempausta ei siis kuvata Ilmestyskirjassa suoraan, eikä sen ajankohtaa paljasteta, koska se on Paavalin mukaan mysteeri (1. Kor. 15:51) eli salaisuus, joka paljastetaan uskovaisille vain Pyhän Hengen kautta, ja joka tulee suurimmalle osalle maailman ihmisiä yllätyksenä (1. Tess. 5:1-3).

Tempaus tapahtuu kuitenkin pasunan ja ylienkelin äänen ja käskyhuudon kuuluessa, ja maan päällä tuona hetkenä elävien uskovaisten kanssa temmataan yläilmoihin myös Kristuksessa kuolleet (1. Tess. 4:16-17), jotka eivät ole Suuressa Ahdistuksessa olleet. Tämän vuoksi Ilmestyskirjan 7. luvussa Taivaaseen ilmestyvät ihmiset eivät ole Kristuksen Morsian, vaan Vaivanajan pyhiä, mahdollisesti Häävieraita.

Ilmestyskirjan 8. luvun alussa Karitsa avaa seitsemännen sinetin, jolloin Taivaaseen tulee äänettömyys jota seuraa Jumalan Tuomion seuraava vaihe eli pasunoihin puhaltaminen. Tämän sinetin vaikutusta maan päälle ei jälleen kerrota, niin kuin oli myös viidennen sinetin kohdalla, mutta äänettömyyden kerrotaan kestävän ”noin puoli hetkeä”. On epäselvää kuinka pitkästä ajanjaksosta maan päällä on kyse, mutta juutalaisen ajanlaskun hetki vastaa päivän valosta riippuen noin tuntia, joten kovin pitkästä ajanjaksosta ei joka tapauksessa todennäköisesti ole kyse.

Loppuosa luvusta 8 kuvaa ensimmäisen neljän pasunan puhaltamisen vaikutuksia maan päällä ja tähtitaivaalla, ja niiden aiheuttama tuhoja.

Yhdeksännen luvun alussa enkeli puhaltaa viidenteen pasunaan, jolloin kuvataan ”Taivaasta maan päälle pudonnutta tähteä”, jolle annetaan syvyyden kaivon avain. Syvyydestä kerrotaan nousevan maan päälle vitsaukseksi heinäsirkkoja, jotka vaivaavat viiden kuulauden ajan niitä ihmisiä, joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan.

Kuudennen pasunan vaikutuksesta päästetään maan päällä irti Eufrat-joen varrella sidottuna olleet enkelit, joiden ratsuväki surmaa kolmasosan maapallon ihmisistä. Kerrotaan, että tästä huolimatta jäljelle jääneet ihmiset eivät tee parannusta pahoista teoistaan.

Ilmestyskirjan 10. luvussa kerrotaan väkevästä enkelistä, joka laskee jalkansa meren ja maan päälle, ja jolla on kädessään avattu kirjakäärö. Tämä enkeli nostaa kätensä taivasta kohti ja:

6. …vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa,
7. vaan että niinä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hänen puhaltaessaan pasunaan, Jumalan salaisuus käy täytäntöön sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille.

Ilm. 10

Tämä on viittaus Danielin kirjan 12. lukuun, jossa kerrotaan juutalaisten kohtalosta ja pelastuksesta Suuren Ahdistuksen aikana. Danielin kirjassa kerrotaan seuraavasti:

6. Ja toinen sanoi pellavapukuiselle miehelle, joka oli virran vetten yläpuolella: ”Kuinka kauan on vielä näitten ihmeellisten asiain loppuun?”
7. Ja minä kuuntelin pellavapukuista miestä, joka oli virran vetten yläpuolella, ja hän nosti oikean ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää iankaikkisesti: ”Siihen on vielä aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa. Ja kun pyhän kansan yhden osan hajotus on loppunut, silloin nämä kaikki täyttyvät.”

Dan. 12

Pyhän kansan eli Israelin lasten yhden osan hajotuksen loppu alkoi Israelin valtion synnyn yhteydessä toisen maailmansodan päättymisen jälkeen, juutalaisten alkaessa muuttaa suuressa määrin takaisin kotimaahansa. Tämä muuttoliike jatkuu edelleen.

Danielin kirjassa oleva aikamääre aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa on viittaus Ahdistuksen ajan ensimmäiseen puoliskoon, kolmeen ja puoleen vuoteen, sillä Danielin kirjan 11. luku ulottuu lopun aikoihin asti (Dan. 11:40) ja luku 12 aloitetaan seuraavasti:

1. Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat.

Dan. 12

Seitsemäs pasuna on siis todennäköisesti Ahdistuksen ajan puoliväli, sillä Ilmestyskirjassa meren ja maan päällä seisova enkeli kertoo sen ajan loppuvan tähän pasunaan, jolloin Jumalan salaisuus käy täytäntöön niin kuin Hän on sen profeetoille ilmoittanut.

Tähän viittaa myös Ilmestyskirjan enkelin kädessä oleva avattu kirjakäärö eli Danielin kirjan lopun aikoihin asti sinetöity tieto (Dan. 12:4, 9). Johannes saa kirjakäärön syötäväkseen ja se on hänen suussansa makea, mutta vatsassa karvas. Makeus kuvaa pelastusta, kun karvastelu taas sitä aikaa, jossa pelastus tapahtuu eli Suuressa Ahdistuksessa.

Tästä eteenpäin aina 16. luvun alkuun asti Ilmestyskirja ei kulje täysin kronologisesti eli aikajärjestyksessä, vaan tapahtumia kuvataan eri näkökulmista.

Yhdennentoista luvun alussa Johannesta pyydetään mittaamaan Taivaassa oleva Jumalan Temppeli, mutta jättämään maan päällä oleva esikartano pois, sillä kerrotaan, että pakanakansat tulevat tallaamaan sitä neljänkymmenen kahden kuukauden eli kolmen ja puolen vuoden ajan. Tämä on viittaus Ahdistuksen ajan jälkimmäiseen puoliskoon, jolloin lohikäärme eli saatana ja sen asettama ensimmäinen syvyydestä nouseva peto, joka saa valtaansa kaikki maailman ihmiset, toimii maan päällä myös neljänkymmenen kahden kuukauden ajan (Ilm. 13:5).

Tämän jälkeen kerrotaan kahdesta säkkipukuisesta todistajasta, jotka profetoivat maan päällä tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän ajan eli seitsemän vuoden Ahdistuksen ajan ensimmäisen puoliskon, kolmen ja puolen vuoden pituisen ajanjakson ajan, sillä edellä kuvattu syvyydestä nouseva peto käy sotaa heitä vastaan ja voittaa heidät heidän profetoimisensa päivien tultua päätökseen.

Näiden kahden todistajan henkilöllisyyttä ei suoraan paljasteta ja jollei ole kyse yksittäisistä henkilöistä, he voivat olla myös kansanryhmiä. Heidän sanotaan olevan ”ne kaksi öljypuuta” eli mahdollisesti jalo ja villi öljypuu, israelilaisia ja pakanoita, sekä ”ne kaksi lampunjalkaa” (Ilm. 1:20) eli mahdollisesti Ahdistuksen aikaan jääneet kaksi seurakuntaa.

Näille kahdelle todistajalle on annettu suuri valta maan päällä lyödä sitä erilaisilla vitsauksilla, ja ihmiset vihaavat heitä tämän tähden. He voivat olla siis myös Paavalin mainitsema pidättäjä (2. Tess. 2:6-7), sillä vasta heidän marttyyrikuolemansa ja Taivaaseen ottamisensa jälkeen peto saa koko maapallon valtaansa.

Ilmestyskirjan 11. luvun loppuosassa seitsemäs enkeli puhaltaa pasunaan ja Taivaan Temppelissä valtaistuimillaan istuvien kahdenkymmenen neljän vanhimman kerrotaan sanovan:

17. … Me kiitämme sinua, Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka olet ja joka olit, siitä, että olet ottanut suuren voimasi ja ottanut hallituksen.

Ilm. 11

Pasunoita seuraavat seitsemän Jumalan Vihan maljaa, joissa Hänen tuomionsa maata ja sen syntisiä kohtaan täyttyvät (Ilm. 15:1).

Ilmestyskirjan 12. luvussa kerrotaan suuresta merkistä taivaalla, naisesta, joka on raskaana ja jonka on vaikea synnyttää. Myös Jeesus kertoi Öljymäellä opetuslapsilleen, että Hänen Toista Tulemustaan edeltää aika, joka on verrattavissa synnytyskipujen alkuun, mutta että ne ovat vasta alkua (Matt. 24:8). Paavali sanoo Herran Päivästä, että:

5:3 Kun he sanovat: ”Nyt on rauha, ei hätää mitään”, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon.

1. Tess.

Tämä nainen ei voi olla Kristuksen Morsian eli Seurakunta, sillä vihkimätön Morsian ei voi synnyttää ketään. Eikä se voi olla yksistään Jeesuksen synnyttänyt Maria, sillä naisen lapsi temmataan heti synnytyksen jälkeen Taivaaseen, jonka jälkeen nainen pakenee toista taivaalla ollutta merkkiä, tulipunaista lohikäärmettä eli saatanaa erämaahan, jossa häntä suojellaan tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän ajan eli kolmen ja puolen vuoden ajan. Maria, Joosef ja Jeesus-lapsi pakenivat kaikki yhdessä.

Nainen on siis Vaimo eli Israel, jonka keskuudesta pelastus tuli Jeesuksen muodossa (Room. 11:26). Tästä on todisteena naisen seppeleenä olevat kaksitoista tähteä, jotka symboloivat kahtatoista Israelin sukukuntaa.

Lohikäärme yrittää niellä heti synnytyksen jälkeen naisen poikalapsen, josta sanotaan, että se on tuleva hallitsemaan kaikkia pakanakansoja rautaisella valtikalla, mutta lapsi siis temmataan pois maan päältä turvaan Taivaaseen. Lapsi on sekä Jeesus, seurakunnan pää että myös Hänen Morsiamensa, seurakunnan ruumis, joka myös tulee hallitsemaan pakanakansoja rautaisella valtikalla yhdessä Ylkänsä kanssa (ilm. 2:26-37). Seurakuntaa on kerätty Jeesukseen uskovista jo kahden tuhannen vuoden ajan, ja Jeesuksesta lähtien viimeiseen pelastukseen sisälle tulevaan pakanaan asti (Room. 11:25) paholainen on yrittänyt estää ihmisiä tulemasta uskoon ja jos mahdollista, niellä eli tuhota ne, jotka jo uskovat.

Ilmestyskirjan 12. luvun alku on siis kuvaus seurakunnan Tempauksesta ennen Herran Päivää, jolloin Jumala poistaa juutalaisten osittaisen sokeuden Jeesusta kohtaan ja siirtyy käsittelemään omaisuuskansansa pelastusta (Room. 11:25-26).

Tämän jälkeen syttyy sota Taivaassa, jonka enkeliruhtinas Miikael ja hänen enkelinsä voittavat (vrt. Dan. 12:1) ja he heittävät saatanan ja hänen enkelinsä ulos maan päälle. Saatanalla, kristittyjen veljien syyttäjällä ei ole sijaa Taivaassa yhdessä Kristuksen Morsiamen, seurakunnan kanssa, kuten Ensimmäisessä Korinttilaiskirjeessä kerrotaan Tempauksen toteutumisesta, että silloin on ”Kuolema on nielty ja voitto saatu” (1. Kor. 15:54). Ilmestyskirjan mukaan seurakunta on voittanut paholaisen ”Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti” (Ilm, 12:11).

Tästä eteenpäin perkele eli saatana tietää, että hänellä vain vähän aikaa (Ilm. 12:12), yhteensä seitsemän vuotta toteuttaa pahat aikeensa maan päällä.

12. luvussa kerrotaan myös, että lohikäärme yrittää hyökätä poikalapsen synnyttäneen vaimon kimppuun, mutta ei onnistu, sillä vaimolle annetaan kotkan siivet, jolla se lennätetään erämaahan, suojaan lohikäärmeeltä ajaksi, kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi. Myös tämä on viittaus Ahdistuksen ajan ensimmäiseen kolmeen ja puoleen vuoteen. Käärmeen epäonnistuttua se siirtyy pitämään vihaa muita Israelin jälkeläisiä kohtaan, niitä jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus. Nämä ovat Ahdistuksen aikana palavaan uskoon heränneitä ihmisiä.

Ilmestyskirjan 13. luvussa kerrotaan merestä nousevasta pedosta, joka saa voimansa maan päälle syöksetyltä lohikäärmeeltä eli saatanalta neljäksikymmeneksi kahdeksi kuukaudeksi eli Ahdistuksen ajan toiseksi puolikkaaksi, kolmen ja puolen vuoden ajaksi. Pedolle annetaan valta käydä sotaa pyhiä eli uskovaisia, kuten kahta säkkipukuista todistajaa vastaan ja voittaa heidät. Peto saa tällöin valtaansa koko maapallon väestön (Ilm. 13:7).

Ensimmäisellä pedolla kerrotaan olevan seitsemän päätä ja kymmenen sarvea, ja myöhemmin Ilmestyskirjassa sen kerrotaan olevan kuningas, joka nousee syvyydestä eli merestä (Ilm 17:7-9). Tämän pedon jälkeen nousee maasta toinen peto, joka saa valtansa ensimmäiseltä pedolta, ja se saa kaikki maailman ihmiset kumartamaan ensimmäistä petoa ja tekemään sen kuvan, jolle se antaa hengen, niin että se osaisi puhua, ja pakottaa ihmiset kumartamaan pedon kuvaa kuoleman uhalla. Toinen peto asettaa myös pedon merkin, niin ”ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku” (Ilm. 13:17). Tällaista kaiken kaupankäynnin kieltävää merkkiä ei ole vielä asetettu, mutta sen esiasteita saattaa olla jo olemassa.

Ensimmäinen peto, kuningas on hyvin todennäköisesti myös laittomuuden ihminen, josta Paavali puhuu Toisessa Tessalonikalaiskirjeessä (2. Tess. 2:3). Toisen pedon kerrotaan myöhemmin Ilmestyskirjassa olevan väärä profeetta (Ilm. 19:20).

Seuraavassa Ilmestyskirjan luvussa 14 näytetään Ahdistuksen ajan jälkeinen tapahtuma, jossa Karitsa eli Jeesus seisoo maan päällä, Siionin vuorella ja Hänen kanssaan ovat ahdistuksessa selvinneet 144 000 israelilaista eli valittua.

Sitten kerrotaan Jumalan tuomioiden alkamisesta, suuren Babylonin tuhosta ja varoitetaan kumartamasta petoa tai sen kuvaa tai ottamassa pedonmerkkiä, ettei joutuisi Jumalan vihan alle ja iankaikkiseen kadotukseen. Sanotaan myös, että tästä eteenpäin marttyyrikuoleman kokevat ovat autuaita (Ilm. 14:13).

Luvun 14 lopussa ja luvussa 15 kerrotaan Jumalan tuomion täytäntöön panosta ja siihen valmistautumisesta eli seitsemän Jumalan vihan kultaisen maljan vuodattamisesta maan päälle. Tässä kohtaa Ilmestyskirja palaa takaisin kronologiseen eli aikajärjestyksessä kulkevaan kerrontaan.

Ilmestyskirjan Luvussa 16 kerrotaan seitsemän Jumalan vihan maljan vaikutuksista maan päällä ja ihmisissä, jotka eivät kokemistaan vitsauksista huolimatta tee parannusta synneistään. Kerrotaan myös, että tässä vaiheessa lohikäärme, peto ja väärä profeetta alkavat kokoamaan maan kuninkaita Harmageddoniin, sotaan pian tapahtuvaa Jeesuksen Toista Tulemusta varten.

Luvun 16 lopussa ja 17. luvussa, seitsemännen sinetin kohdalla kerrotaan suuren Babylonin tuhosta ja kerrotaan sekä sen että ensimmäisen pedon salaisuus. Ensimmäinen syvyydestä nouseva peto kuvataan kymmenen kuninkaan tai niiden kaltaisen yhteenliittymä, jotka antavat valtansa yhdelle kuninkaalle, pedolle hetkeksi aikaa, hallitaksensa yhdessä sen kanssa. Suuri Babylon on kaupunki, jossa on seitsemän vuorta tai kukkulaa (Ilm. 17:9) ja jolla on ”maan kuninkaitten kuninkuus” (Ilm. 17:18). Peto ja muut kuninkaat kuitenkin vihaavat suurta Babylonia ja ”riisuvat hänet paljaaksi ja alastomaksi ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet tulessa” (Ilm. 17:16) anteekseen kaiken valtansa pedolle. Suuren Babylonin sanotaan istuvan monien kansojen ja väkijoukkojen ja kansanheimojen ja kielien päällä. (Ilm. 17:1, 15).

Ilmestyskirjan 17. luvussa kerrotaan myös, että ne kymmenen kuningasta sotivat Karitsaa vastaa, joka voittaa heidät, ja jonka kanssa yhdessä voittavat kutsutut, valitut ja uskolliset (Ilm. 17:14). Paavali käyttää uskovista pakanoista usein nimitystä kutsutut tai kutsutut pyhät (Room. 1:17). Valittujen Paavali kertoo olevan Israelista pelastuva jäännös (Room. 11:5, 7). Kolmas Kristuksen kanssa voittava ryhmä on uskolliset eli mahdollisesti marttyyrikuoleman Ahdistuksen aikana kokeneet uskovaiset (Ilm. 2:10).

Ilmestyskirjan 18. luvussa kerrotaan tarkemmin suuren Babylonin tuhosta ja siitä, että se on kaupunki, jonka:

2. haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta.

Ilm. 18

Sen kuvataan olevan vauras, merellinen kauppakaupunki, jonka tuho on tuleva yhdessä hetkessä ja että maan asukkaat ja kauppiaat ovat sureva sen kohtaloa.

Ilmestyskirjan 19. luvussa tapahtuu Jeesuksen Toinen Tulemus eli näkyvä paluu maan päälle. Jeesuksen mukana laskeutuu Hänen Taivaassa vihitty Vaimonsa eli kaikki Hänen pyhänsä:

7. Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut.
8. Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus.”

Ilm. 19

Karitsan eli Jeesuksen ja pyhien häät ovat alkaneet jo Morsiamen eli seurakunnan Tempauksella Ahdistuksen ajan alussa ja jatkuvat nyt juutalaisen perinteen mukaisesti hääaterialla, joka tapahtuu maan päällä. Sanotaan myös, että ”Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!” (Ilm. 19:9).

Jeesus ja Hänen sotajoukkonsa sotivat Harmageddoniim kokoontuneita pedon sotajoukkoja vastaan ja voittavat heidät:

19. Ja minä näin pedon ja maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa kokoontuneina sotiaksensa hevosen selässä istuvaa vastaan ja hänen sotajoukkoansa vastaan.
20. Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta, joka sen nähden oli tehnyt ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet; ne molemmat heitettiin elävältä tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa.
21. Ja ne muut saivat surmansa hevosen selässä istuvan miekasta, joka lähti hänen suustaan; ja kaikki linnut tulivat ravituiksi heidän lihastansa.

Ilm. 19

Ilmestyskirjan 20. luvun alussa kerrotaan, että Taivaasta laskeutuva enkeli:

2. …otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi.

Ilm. 20

Sitten kerrotaan, että Jeesukseen uskoneet elävät (Ilm. 2:26-27) ja kuolleet tulevat hallitsemaan Hänen kanssaan maan päällä sen tuhannen vuoden aikana, jolloin saatana on sidottuna (Ilm. 20:4).

Näiden tuhannen vuoden jälkeen saatana päästetään vapaaksi, hetkeksi aikaa villitsemään maan kansoja vielä kerran sotaan Jerusalemia ja pyhiä vastaan, mutta tuli Taivaasta kuluttaa heidät, ja saatana heitetään tuliseen järveen, jossa peto ja väärä profeetta jo ovat,

Tämän jälkeen kerrotaan niin sanotusta viimeisestä tuomiosta, jossa kaikki maan päällä kaikkina aikoina eläneet ihmiset, joiden nimi ei ole kirjoitettuna Karitsan elämän kirjaan, tuomitaan ja heitetään myös tuliseen järveen eli iankaikkiseen kadotukseen.

Ilmestyskirjan 21. luvussa kerrotaan vanhan maan ja taivaan väistyneen:

1. Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
2. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.

Ilm. 21

Kerrotaan myös ketkä saavat uuden taivaan ja maan periä, ja ketkä eivät:

7. Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.
8. Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.”

Ilm. 21

Kerrotaan myös Karitsan Vaimosta, joka on Taivaasta laskeutuvassa Uudessa Jerusalemissa eli Jumalan Majassa maan päällä. Tässä vaiheessa ei enää ole eroa vanhan maailman kansojen välillä, vaan Uuteen Jerusalemiin pääsevät ainoastaan ”ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan” (Ilm. 21:27).

Ilmestyskirjan 22. luvussa kerrotaan elämän puusta eli siitä puusta, jonka vuoksi Jumala joutui karkottamaan Aatamin ja Eevan paratiisista syntiinlankeenuksen jälkeen, etteivät he langenneessa tilassaan söisi siitä ja eläisi ikuisesti.

Luvussa kerrotaan myös, että:

14. Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!

Ilm. 22

Kehotetaan myös ottamaan vaari Ilmestyskirjan ennustuksista ja pitämään sen sisältö muuttumattomana, ettei saisi päälleen kaikkia siinä mainittuja vitsauksia,

Ilmestyskirja päättyy jakeisiin:

20. Hän, joka näitä todistaa, sanoo: ”Totisesti, minä tulen pian”. Amen, tule, Herra Jeesus!
21. Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen.

Ilm. 22